Metsät ja muu maankäyttösektori kytketään Euroopan unionissa vuosia 2021–2030 koskeviin ilmastovelvoitteisiin LULUCF-asetuksella. Metsien osalta tämän kytkennän keskeinen elementti on niin sanottu vertailutaso. Sen avulla varmistetaan, että biomassan käytöstä johtuvat hiilidioksidin päästöt ja poistumat tulevat asianmukaisesti lasketuiksi ilmastovelvoitteiden tilinpidossa. Tämä on perusteltua, koska energiasektorilla ei lasketa biomassan käytön hiilidioksidipäästöjä kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti.
Vertailutason tarkoituksena ei ole heijastella toteutuvia tai tavoiteltuja hakkuutasoja. Sen sijaan vertailutason tulee vastata vertailukaudella (2000–2009) toteutuneita metsänhoitokäytäntöjä ja toteutunutta intensiteettiä metsien ikärakenteessa tapahtuvat muutokset huomioiden. Tällä tavalla voidaan luoda toimiva ja uskottava perusta nielujen tilinpidolle, johon verrattuna toteutuvia nieluja suhteutetaan.
Suomi toimitti EU-komissiolle esityksensä metsien vertailutasosta asetuksen ensimmäiselle sitoumuskaudelle (2021–2025) joulukuussa 2018. Esityksen mukaan Suomen metsien hiilinielun vertailutaso on puutuotteiden kanssa 34,77 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv.) vuodessa. Tätä vastaava hakkuutaso on 83 Mm3 vuodessa eli peräti 24 Mm3 korkeampi kuin vertailukaudella. Tämän verran Suomessa saisi esityksen mukaan siis hakata metsiä ilman että hakkuiden nielua pienentävä vaikutus aiheuttaisi lisärasitteita ilmastovelvoitteiden täyttämisessä.
Suomen vertailutasoesityksen hakkuutaso on suurempi kuin Suomen kansallisessa metsästrategiassa ja hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa määritelty tavoite nostaa hakkuut tasolle 80 Mm3 vuoteen 2025 mennessä. Esityksen mukaan Suomi saisi rajoitetusti hyötyä taakanjakosektorin päästövähennysten toteuttamisessa, jos hakkuut asettuisivat strategioissa linjatulle tasolle.
Keskeinen kysymys on, onko Suomen esitys sellainen, että EU-komissio sen hyväksyy.
EU-komissio asetti asiantuntijaryhmän tekemään jäsenmaiden vertailutasoesitysten teknisen tarkistuksen ja arvioimaan, ovatko jäsenmaiden esitykset asetuksen mukaisia. Asiantuntijatyöryhmään kuuluu kymmenen riippumatonta asiantuntijaa sekä edustajia kustakin jäsenmaasta, kahdesta tutkimuslaitoksesta ja kolmesta järjestöstä.
Toimin asiantuntijaryhmässä komission nimittämänä riippumattomana asiantuntijana. Arvioinnin keskeiset tulokset julkaistaan EU-komission rekisterissä lähiaikoina. Kesän 2019 aikana EU-komissio tulee asiantuntija-arvioita hyödyntäen edellyttämään jäsenmailta tarkennuksia ja lisätietoja niiden esityksiin.
Asiantuntija-arvioinnin jälkeen Suomen vertailutasoesitystä tarkastellessani havaitsin, että siinä käytetyt uudistuskypsien metsiköiden ja kasvatusmetsiköiden pinta-alat on määritetty eri perustein, eivätkä ne siten ole verrannollisia keskenään. Kerroin havainnostani Luonnonvarakeskukselle, joka onkin jo kertonut tarkentavansa vertailutasolaskennassa käytettyjä tietoja ja selvittävänsä havaitun pinta-alaeron vaikutuksen hiilinielun vertailutasoon. Selvityksen tulokset valmistuvat toukokuussa.
Tämänhetkisen karkean arvioni mukaan näyttää siltä, että Suomen vertailutasolaskelmassa yliarvioidaan runkopuun hakkuut ja aliarvioidaan hiilinielu merkittävästi. Kun muutin yksinkertaisella suhteutuksella sitoumuskauden ja vertailukauden uudistuskypsien metsiköiden ja kasvatusmetsiköiden pinta-alat yhdenmukaisiksi, sain tulokseksi, että sitoumuskaudella runkopuun hakkuutaso on Suomelle noin 65–73 Mm3, ja sitä vastaava metsänielu puutuotteet mukaan lukien on noin 47–57 Mt CO2-ekv. Tämä on 12–22 Mt CO2-ekv. enemmän kuin Suomen esittämä nielun vertailutaso ja 16–26 Mt CO2-ekv. enemmän kuin uusin arvio vuoden 2017 nielusta.
Vertailutasot vahvistetaan vuoden 2020 aikana. Sitä ennen Suomessa on hyvä käydä avointa keskustelua ja yhteistyötä arvioiden tarkentumiseksi, sillä vertailutasolla on huomattavia vaikutuksia Suomen ilmastovelvoitteiden ja kansantalouden kannalta. Jos nielun vertailutaso alitetaan, Suomi joutuu kompensoimaan alituksen täysimääräisesti. Tällöin taakanjakosektorilla joudutaan vähentämään päästöjä vastaavasti velvoitetta enemmän tai hankkimaan muilta EU:n jäsenmailta päästöoikeuksia. Tarvittavan kompensoinnin toteutusmahdollisuuksiin ja kustannuksiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia.
Sampo SoimakallioTyöskentelen Suomen ympäristökeskuksessa luonnonvarojen kestävän käytön ryhmäpäällikkönä. EU:n asiantuntijaryhmässä toimin EU-komission nimittämänä riippumattomana asiantuntijana. Tässä blogi-kirjoituksessa kerron omista havainnoistani Suomen esityksen vertailutasolaskennoista.
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Lisätietoja
LIITE SYKEn Havaintoja-blogin kirjoitukseen ”Suomen metsien vertailutaso selkeytyy vaiheittain”