Zonation-hankkeet ja -tutkimukset

Tällä sivulla esitellään Suomessa toteutettuja tai parhaillaan meneillään olevia hankkeita ja tutkimuksia, joissa on hyödynnetty Zonation-ohjelmistoa.

Tutkimukset ovat aikajärjestyksessä alkaen käynnissä olevista tutkimuksista ja päättyen vanhimpiin tutkimuksiin.

Mikäli koet, että oman tutkimuksesi tulisi olla esillä tällä sivustolla, ole hyvä ja ole yhteydessä Ninni Mikkoseen etunimi.sukunimi@syke.fi.

Käynnissä olevat tutkimukset tai hankkeet

Ekologiset kompensaatiot ja Zonation

Vapaaehtoisen luonnonsuojelun mahdolliset vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen Suomessa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, pystytäänkö vapaaehtoisin keinoin suojelemaan saman verran monimuotoisuutta kuin maanlunastusten avulla. Lisäksi tutkitaan, muuttuvatko suojelun taloudelliset kustannukset vapaaehtoisuuden myötä. Zonation-ohjelmistolla luodaan erilaisia skenaarioita, joissa tasapainoillaan monimuotoisuuden suojelun ja kustannusten sekä maanomistajien suojeluhalukkuuden välillä. Työ on jatkoa soidensuojelun täydennysehdotuksen yhteydessä vuosina 2014–2015 tehdyille Zonation-analyyseille.

  • Lataa posteri tästä (2,4 MB)
  • Lisätietoja: Eini Nieminen, Jyväskylän yliopisto etunimi.sukunimi@jyu.fi, Santtu Kareksela, Metsähallitus Luontopalvelut etunimi.sukunimi@metsa.fi, Panu Halme, Jyväskylän yliopisto etunimi.sukunimi@jyu.fi and Janne Kotiaho, Jyväskylän yliopisto etunimi.sukunimi@jyu.fi

VERIZONA eli metsien monimuotoisuuspriorisointien verifiointia Uudellamalla

Tämän tutkimuksen tavoitteena on verifioida 2018 valmistuneiden Zonation-metsäanalyysien tuloksia vertaamalla niitä maastossa tehtyihin kartoituksiin uhanalaisten metsälajien esiintymisestä. Peruskysymys on se, ovatko korkean prioriteetin kohteet kartalla parhaita myös lajistoltaan. Lisäksi selvitetään, mikä spatiaalinen mittakaava Zonation-analyysissä selittää parhaiten uhanalaisten lajien esiintymistä, minkä lajien tai lajiryhmien esiintymistä tuloskartoilla pystytään selittämään ja mitkä muuttujat vaikuttavat eniten näihin tuloksiin.

  • Lisätietoa: Juha Siitonen, Luonnonvarakeskus LUKE etunimi.sukunimi@luke.fi, Reijo Penttilä, Luonnonvarakeskus LUKE etunimi.sukunimi@luke.fi, Ninni Mikkonen, Suomen ympäristökeskus SYKE etunimi.sukunimi@syke.fi, Niko Leikola Suomen ympäristökeskus SYKE etunimi.sukunimi@syke.fi

Turve- ja kivennäismaiden suojeluarvojen yhteispriorisointi ympäristöhallinnon tarpeisiin

Lisätietoja: Ninni Mikkonen, Suomen ympäristökeskus etunimi.sukunimi@syke.fi ja Santtu Kareksela, Metsähallitus Luontopalvelut etunimi.sukunimi@metsa.fi

Puustoisten elinympäristöjen ja hiilen sidonnan ja hiilen varastojen yhteispriorisointi

Lisätietoja: Ninni Mikkonen, Suomen ympäristökeskus etunimi.sukunimi@syke.fi ja Atte Moilanen, Helsingin yliopisto etunimi.sukunimi@helsinki.fi

2018

Suomen merialueiden suojeluverkoston tehokkuus

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kattaako Suomen merialueiden suojelualueverkosto biologisesti arvokkaimmat alueet ja suojelevatko kohteet avainelinympäristöjä ja -lajeja.

Monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet Suomessa - puustoisten elinympäristöjen monimuotoisuusarvojen priorisointi ympäristöhallinnon tarpeisiin

Näiden Zonation-analyysien tavoitteena oli tuottaa puustoisten elinympäristöjen luontoarvoja kuvaavia karttoja asiantuntijakäyttöön METSOn eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman toteuttamisen tueksi. Analyysien tavoitteena oli tunnistaa metsiä, joissa on paljon erilaista lahopuuta ja jotka ovat kytkeytyneet muihin laadukkaisiin metsäalueisiin ja suojelualueisiin. Tulosaineistot ovat avoimesti kaikkien käytettävissä.

Natura 2000 -alueiden Natura 2000 -luontotyyppien ennallistamisen ja luonnonhoidon painopistealueet.

Natura 2000 -alueiden ja -luontotyyppien ennallistamisen ja luonnonhoidon painopistealueiden kohdentamiseksi tehty spatiaalinen priorisointianalyysi. Osa MetZo II -hanketta. Analyysissä on otettu huomioon Natura 2000 -luontotyyppien tila tällä hetkellä, niiden tila ja paranema ennallistamisen tai luonnonhoidon jälkeen, uhanalaisten luontotyyppien ja lajien määrä eri luontotyypeillä sekä toimenpiteiden kustannukset. Analyysi on toteutettu kahdessa mittakaavassa, tuloksena Natura 2000 -alueet priorisoituna (järjestettynä) niiden ennallistamis- ja luonnonhoitopotentiaalin suhteen ja Natura 2000 -luontotyyppien ja uhanalaisten lajien painopiste-alueet tarkemmin jatkuvana muuttujana yli priorisoidun maiseman.

Uudenmaan maakuntakaavoitus ja ekologiset verkostot Zonation-analyysien perusteella

Tässä selvityksessä käytettiin Zonation-menetelmää Uudenmaan ekologisten verkostojen tunnistamiseen. Työn tuloksia käytetään tausta-aineistona Uusimaa-kaavan 2050 laatimisessa ja sovelletaan yhdessä muun ekologisiin verkostoihin liittyvän tiedon kanssa. Tämä työ päivittää ja laajentaa Uudenmaan aiempia ekologisen verkoston selvityksiä. Selvityksen tulosten mukaan Uudenmaan alueen ekologiset yhteydet kytkeytyvät toisiinsa maakunnan rajaseuduilla, lukuun ottamatta Sipoonkorpea ympäristöineen, joka on verrattain erillään. Verkostokokonaisuuksien ulkopuolellakin on luontoarvoiltaan laadukkaita kohteita. Työssä tunnistettiin myös nykyiset ekologiset yhteydet hyödyntäen Zonation-menetelmän käytäväominaisuutta. Kapeiden ekologisten käytävien lisäksi on tunnistettu laajoja yhtenäisiä alueita, jotka toimivat osana ekologisia yhteyksiä. Monet ekologisista yhteyksistä ovat jo nyt heikentyneet. Heikentyneiden alueiden ja yhteyksien laatua voidaan myös joissain tilanteissa parantaa ennallistamisella.

2017

Hoitotoimien järjestelmällinen kohdentaminen perinnebiotooppien suojelun edistämiskeinona

Tutkimuksessa analysoitiin kansallista paikkatietokantaa, joka sisälsi perinnebiotooppien ja niiden lajiston esiintymistietoja. Perinnebiotoopit ovat vaihtelevia, laidunnus- tai niittohoidosta riippuvaisia elinympäristöjä, jotka ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön kannalta. Analyysissä tarkasteltiin, miten nykyistä inventoitujen perinnebiotooppien verkostoa voitaisiin täydentää ekologisin perustein pitäen mielessä hoitoon liittyvät luonnonsuojelulliset tavoitteet. Priorisaatioon perustuvien hoitoskenaarioiden avulla esitetään, minne hoitotoimia tulisi suunnata suojelualueilla ja niiden ulkopuolella.

Lounais-Lapin suojelualueverkoston kehittämishanke NATNET

Lyhyt kuvaus: Lounais-Lapin suojelualueverkoston kehittämishankkeessa suojelukohteiksi hankittavien alueiden kohdentamiseksi tehty spatiaalinen priorisointianalyysi. Analyysissä on käytetty hankealueen metsävaratietoja, tietoja olemassa olevista suojelualueista, tietoja metsälakikohteista sekä tietoja monista alueella esiintyvistä uhanalaisista eliölajeista. Hankkeessa tehtiin 3 eri analyysiä: 1) koko aluetta koskeva, ekologisesti tehokkain ratkaisu, 2) alueen yksityismaille sekä 3) käytäväanalyysi, jonka avulla paikannettiin ekologisten yhteyksien potentiaalisimmat sijainnit. Tuloksia käytettiin yhdistämällä eri analyysien tulokset. Korkeimmalle priorisoitiin kohteet, jotka kuuluivat parhaan 2 % ryhmään kaikissa kolmessa analyysissä. Ekologisesti tehokkain ratkaisu mahdollistaa monimuotoisuuden indeksiarvon nousun 70 % tasolta lähes 90 % tasolle jo pienellä pinta-alan lisäyksellä. Hankkeessa tehtiin edellisten lisäksi erillinen analyysi potentiaalisimpien soiden ennallistamiskohteiden paikantamiseksi.

Monitavoitteinen maisematason suojeluopriorisointi hyödyttää maatalousympäristöjen monimuotoisuuden suojelua

Maatalousluonnon monimuotoisuuden suojelutoimet eivät ole osoittautuneet riittäviksi, vaikka Euroopan Unionin maatalouspolitiikan yksi painopiste on ympäristövaatimusten täyttäminen eli viherryttäminen. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että ympäristötukitoimet suunnataan tilatasolla, jolloin niistä ei muodostu ekologisesti toimivaa verkostoa. Suojelupriorisointianalyysissä havainnollistettiin, kuinka maatalousympäristöjen arvokkaimpien elinympäristöjen suojelusuunnittelua voidaan kohdentaa monitavoitteisesti maksimoiden alueella olevat biodiversiteettihyödyt. Perinnebiotooppien suojelupriorisoinnissa otettiin huomioon paikallisen elinympäristön ekologisen laadun, elinympäristöjen välisen kytkeytyvyyden ja ympäröivän maiseman monimuotoisuusarvot.

Tieto, vuorovaikutus ja monimuotoisuuden suojelun kohdentaminen

Monimuotoisuuden vapaaehtoista suojelua tarkastellaan useimmiten yksittäisen maanomistajan metsäyksikkö kerrallaan, jolloin suojelutoimilla ei saavuteta ekologisesti optimaalisesti toimivaa suojelualueverkostoa. Priorisointianalyysissä selvitettiin, voidaanko luonnon monimuotoisuutta säilyttää nykyistä paremmin tarkastelemalla laajempia ekologisia kokonaisuuksia yhdistämällä luonnontieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä tietoa samaan analyysiin. Analyysin avulla pyrittiin tunnistamaan suojelun kohdentamiseen juuri niiden maanomistajien maita, joiden alueilla sijaitsee monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä ja jotka suhtautuvat suojeluun myönteisesti. Käytännön suojelutyössä lähestymistapa varmistaa, että suojeluun tarkoitettu rahoitus kohdentuu ekologisesti mahdollisimman arvokkaille alueille. Viranomaisten ja metsäammattilaisten aikaa säästyy, kun suojeluun myönteisesti suhtautuvat maanomistajat tunnistetaan jo ennalta.

2016

Pääkaupunkiseudun kaupunkiluonnon priorisointi

Pääkaupunkiseudun alueen spatiaalinen priorisointi kaupunkiluonnon näkökulmasta. Työn tarkoituksena oli tuottaa tietoa pääkaupunkiseudun kaupunkiekosysteemin toiminnallisuuden kannalta arvokkaimmista kohteista, ja täten tunnistaa välillisesti ekosysteemipalveluiden kannalta tärkeitä alueita. Analyysin tavoite oli tarkastella kaupunkiluontoa kaupunkiekologisena kokonaisuutena, eikä käsitellä luontoarvoja ”vain” yksittäisten lajien levinneisyyksien perusteella. Työ perustui asiantuntija-arviointiin eri eliöryhmien runsaslajisuutta ja vaateliasta lajistoa tukevista kaupunkiluontotyypeistä. Lisäksi työssä tarkasteltiin, miten Helsingin tuore yleiskaavaehdotus vaikuttaisi luontoarvoihin koko pääkaupunkiseudun mittakaavassa.

2015

Uudenmaan viherrakenteen analysointi Zonation-menetelmällä

Zonation-menetelmällä tuotettiin Uudenmaan alueelta useita analyysejä erilaisiin maakuntakaavoituksen tietotarpeisiin. Lähtötietoina luonnonympäristöistä käytettiin paikkatietoa sekä elinympäristöistä että lajeista. Tarkastelu perustuu painotettuihin luontotietoihin, elinympäristöjen väliseen kytkeytyvyyteen ja nykyisen maankäytön vaikutukseen. Tämän pohjalta voitiin selvittää luontopiirteiden sijoittumista jo luonnonsuojelun piirissä olevilla alueilla sekä niiden ulkopuolella. Analyysi osoitti nykyisen suojeluverkoston kattavan merkittävän osan analyysin luontotiedoista. Analyysissä tunnistettiin luontoarvoiltaan seuraavaksi tärkeimpiä alueita. Voimassa olevien maakuntakaavojen luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden merkitystä arvokkaiden luontopiirteiden säilyttämisessä tarkasteltiin. Lisäksi tehtiin Itä- ja Länsi-Uudenmaan alueille tarkastelut sekä Uudenmaan maakuntarajat ylittävä tarkastelu. Menetelmällä selvitettiin myös taajamarakenteen tulevan laajenemisen mahdollista vaikutusta elinympäristöihin ja lajeihin. Analyysien tuloksia verrattiin aiemmissa luontoselvityksissä tunnistettuihin maakunnallisesti arvokkaisiin luontokohteisiin.

2012

Suojelualueiden arvottaminen Natura 2000 -luontotyyppien perusteella valtion mailla

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnoimien alueiden biologisia luontoarvoja Metsähallituksen omaa käyttöä varten. Tavoitteena oli tunnistaa biologiselta luontoarvoltaan suurimmat alueet EU:n luontodirektiivissä (92/43/ETY) määritellyille Natura 2000 -luontotyyppien perusteella. Tulosten mukaan pienet ja eristyneet alueet ovat arvokkaita vain jos ne edustavat harvinaista luontotyyppiä ja ovat tämän vuoksi korvaamattomia. Analyysi osoitti, että korkeimman priorisaation alueet eivät aina sijaitse tiukimmin suojelluilla alueilla. Suuren prioriteetin alueista eroteltiin merkittävimmät luontoarvokeskittymät, joiden luontoarvojen säilyminen on Suomessa tavattavalle biodiversiteetille ensiarvoisen tärkeää.

2011

Suoalueiden priorisointi Keski-Suomen turvetuotantoa ohjaavaa vaihemaakuntakaavaa varten - TURVA-hanke

Työn tarkoituksena oli arvottaa TURVA-hankkeessa tarkasteltavat suoalueet niiden luontoarvojen perusteella. Työssä selvitettiin Keski-Suomen vaihemaakuntakaavaa varten ne suoalueet, joiden turvetuotantoon ottaminen heikentäisi alueen suoluontoarvoja mahdollisimman vähän. Kyseessä oli yhteishanke Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen liiton välillä. Tarkasteltava kohdejoukko koostui eriasteisesti ojitusvaikutteisista suoalueista. Arvotettavia suokokonaisuuksia oli yhteensä 306. Ojittamatonta, inventoinneissa luonnontilaiseksi arvioitua suota on kohteilla yhteensä 3069 ha. Ojikoita on yhteensä 1474 ha, muuttumia 25744 ha, turvekankaita 6046 ha ja turvetuotannossa olevia alueita 281 ha. Arvotettavien suoalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on kohteiden rajauksen mukaan noin 36600 ha, josta turvetuotantoon sopivaa yli 1,5 metrin turvesyvyyden omaavaa suopinta-alaa on noin 14400 hehtaaria. Tulokset osoittivat, että esitetty 7000 hehtaarin turvetuotantopinta-ala (48 % mahdollisesta kokonaistuotantopinta-alasta) Keski-Suomessa voidaan saavuttaa niin että yli 80 % luontoarvoista säilyy. Samalla saavutettaisiin 48% mahdollisesta turvetuotantopinta-alasta 42 % kokonaispinta-alalla – kustannustehokkuus tuotannossa auttaa myös luontoarvojen säilymistä!

2009

Suojelualueverkoston laajentaminen 10 000 ha valtion mailla: kohdevalinnan tukena

Valtioneuvosto päätti vuonna 2008 osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOa laajentaa suojelualueverkostoa 10 000 hehtaarilla valtionmailla. Metsähallituksen luontopalveluiden ja Helsingin yliopiston yhteistyöhankkeessa selvitettiin, missä spatiaalisen priorisoinnin perusteella parhaat laajennuskohteet Etelä-Suomessa sijaitsevat. Zonation-ohjelmistolla tehty priorisointi perustui Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen aineistoihin, jotka sisälsivät tietoa esimerkiksi metsien ikä- ja puulajirakenteesta sekä lahopuun määrästä. Priorisoinnissa painotettiin erityisesti lajistoltaan monimuotoisia lehtoja sekä lehtomaisia metsiä, joiden määrä on voimakkaasti vähentynyt etenkin Etelä-Suomessa. Uusien suojelualueiden valinnassa otettiin huomioon myös suojelualueiden sijainti toisiinsa nähden, jotta verkostosta tulisi lajiston näkökulmasta mahdollisimman yhtenäinen. Työ oli Suomessa uraauurtava sikäli, että suojelualueita valittaessa ei oltu aikaisemmin vastaavalla tavalla käytetty suojelusuunnitteluohjelmistoa.

Metsäluonnon monimuotoisuuden edistäminen paikkatiedon avulla Etelä-Savossa

Vuonna 2009 Suomen metsäkeskus oli kiinnostunut alueellisesta metsäsuunnittelusta siten, että ekologiset näkökulmat sekä luonnonsuojelun ja luonnonhoidon kustannukset voitaisiin yhteen sovittaa ottaen huomioon toiminnan vapaaehtoisuus. Ekologinen päätösanalyysi ja Zonation-ohjelmisto tarjosivat sopivia työkaluja tähän, ja priorisoinnit toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Tavoitteena oli kokonaiskäsityksen saaminen METSOn toteutusmahdollisuuksista Etelä-Savon maakunnassa muistaen, että METSO-ohjelman toteutus yksityismailla perustuu vapaaehtoisuuteen. Myös Etelä-Savon ELY-keskus osallistui hankkeen toteutukseen ja sai tulokset käyttöönsä.

Julkaistu 22.8.2018 klo 17.07, päivitetty 29.3.2021 klo 13.14
Kohderyhmä: