Suomen kotilot, etanat ja simpukat
Nilviäistyöryhmä aloitti toimintansa vuonna 2003. Keskeisin työryhmän tehtävä on tuottaa tietoa nilviäislajeista uhanalaisuusarviointeja varten. Nilviäislajien uhanalaisuutta on arvioitu yhteensä neljä kertaa. Työryhmä on vastannut nilviäisten arvioinnista vuosina 2010 ja 2019. Nilviäislajien uhanalaisuutta on arvioitu yhteensä viisi kertaa.
Vasensiemenkotilo (Vertigo pusilla) Sipoo.
© Pekka Malinen
|
Pikkujärvisimpukka (Anodonta anatina) Nuuksion Pitkäjärvi. © Katriina Könönen
|
Työryhmä keskittyi vuoden 2010 arvioinnissa maanilviäisiin ja vesinilviäisistä erityisesti uhanalaisiin raakkuun ja vuollejokisimpukkaan. Nyttemmin työtä on tehty myös muiden vesinilviäisten kanssa. Lajitietoja, lähinnä esiintymis- ja havaintotietoja on koottu eri lähteistä. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja puutteellisesti tunnettujen (DD) lajien havaintotietoja on tallennettu ympäristöhallinnon tietokantaan ja suojelusta vastaavien viranomaisten käyttöön. Työryhmä pyrkii yleisestikin lisäämään tietoa nilviäislajeistamme ja edistämään niiden suojelua.
Työryhmän eräs tehtävä on ollut nilviäislajiston selvittäminen. Yhteensä nilviäislajeja meillä on 174. Maanilviäisten lajiluettelo on valmis. Suomessa on tavattu yhteensä 95 maalla elävää kotilo- ja etanalajia. Niistä 74 on Suomen varsinaiseen, luonnonvaraiseen lajistoon kuuluvia ja 21 ihmisen mukana levinneitä vieraslajeja, joista osa elää vain kasvihuoneissa.
Myös vesinilviäisten lajiluettelo on saatu valmiiksi ja annettu suomenkieliset nimet lajeille, joilta ne vielä puuttuivat. Suomen vesistöistä tavataan 79 vesinilviäislajia, joista 44 on kotiloita ja 35 simpukkaa. Itämereen levinneitä vieraslajeja on neljä. Lajiluettelot ovat yhtenäiset Lajitietokeskuksen nimistötietokannan kanssa.
Erityisesti vesikotiloiden taksonomia ja nimistö on ollut mullistuksessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Tähän asti lajinmäärityksessä on käytetty lähinnä kotiloiden kuoren tuntomerkkejä, jolloin määritys on jäänyt osan lajeista suhteen epävarmaksi kuoren suuresta lajinsisäisestä vaihtelusta ja lähilajien kuoren samankaltaisuudesta johtuen. Geenisekvensointi on tuonut lajien tunnistuksesta ja levinneisyydestä uutta tietoa erityisesti Keski-Euroopassa. Lajintunnistus vaatii osan lajeista osalta myös sisäosien, mm. sukuelinten tutkimuksen. Työ lajiston selvittämiseksi myös nykymenetelmillä jatkuu. Suomenkieliselle, ajantasaiselle, meidän lajiston kattavalle vesinilviäiskirjalle olisi tarvetta ja se onkin eräs työryhmän pitkäaikaistavoitteista.
Yhteystiedot
- Puheenjohtaja Ulla-Maija Liukko, puh. 0400 148 683, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Siht. Katriina Könönen, puh. 050 304 3191, etunimi.sukunimi@syke.fi