Maaliskuussa 2019 julkaistussa Suomen lajien viidennessä uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin maassamme kasvavaa 905 sammaltaksonia. Näistä vähän yli puolet, 497 taksonia, arvioitiin elinvoimaisiksi. Uhanalaisia arvioitiin olevan 312 taksonia, noin 34 % lajistosta. Silmälläpidettäviä on 60 taksonia, 7 % lajistosta. Sammalet ovat jäkälien ja lintujen ohella runsaimmin uhanalaisia lajeja sisältävä eliöryhmä.
Kuva 1. Sammalten jakautuminen uhanalaisuusluokkiin vuosina 2000, 2010 ja 2019.
Taulukko 1. Punaisen listan taksonien osuus arvioiduista taksoneista
|
Vuosi
|
%
|
| 2000 |
37,8 |
| 2010 |
40,6 |
| 2019 |
45,1 |
Uhanalaisuus eri elinympäristöissä
Uhanalaisten sammalten elinympäristöissä korostuvat tunturipaljakat (30 % uhanalaisista lajeista) ja kalkkikalliot (16 %). Noin puolet kummankin elinympäristön sammalista on uhanalaisia. Myös metsissä ja Itämeren rannoilla on paljon uhanalaisia sammalia.
Tärkeimmät sammalten elinolosuhteita heikentävät tekijät ovat ilmastonmuutos erityisesti Lapin tunturiseuduilla, metsien talouskäyttö ja vesitalouden häiriintyminen ojitusten vuoksi. Lähteikköjen ja lähdesoiden lajeja uhkaa lisäksi pohjaveden otto. Itämeren rantojen sammalet kärsivät umpeenkasvusta ja rehevöitymisestä, joiden vaikutusta ilmastonmuutos lisää.
Kuva 2. Uhanalaisten sammaltaksonien ensisijaiset elinympäristöt.
Lumenviipymiä Mallan luonnonpuistossa. Kuva: Kimmo Syrjänen
Vertailu aiempiin uhanalaisuusarviointeihin
Vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin verrattuna 190 lajin uhanalaisuusluokka on heikentynyt ja vain 24 lajin parantunut. Aiemmin elinvoimaisiksi luokitelluista lajeista 31 on nyt arvioitu uhanalaisiksi, kun taas vuonna 2010 uhanalaisiksi arvioiduista lajeista kahdeksan on arvioitu nyt elinvoimaisiksi.
Luokkien negatiiviset muutokset liittyvät monissa tapauksissa arvioinnin kriteerien aiempaa tiukempaan tulkintaan ja lisääntyneeseen tutkimustietoon ilmaston lämpenemisen vaikutuksista. Joidenkin lajien positiivinen luokkamuutos puolestaan liittyy maastoselvitysten avulla saatuun tarkentuneeseen tietoon populaatiokoosta. Näiden lajien kohdalla elinympäristöt saattavat olla edelleen taantuneita, mutta tunnettu yksilömäärä on selvitysten jälkeen suurempi kuin aiemmin tiedettiin. Arviointiprosessissa tapahtuneiden muutosten vuoksi vertailu 2010 ja 2019 välillä ei ole mielekäs, mutta on selvää, ettei uhanalaistumiskehitystä ole onnistuttu Suomessa pysäyttämään sammalten osalta.
Niityillä ja hakamailla kasvava hakasuikerosammal (Brachythecium campestre) on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi pienen populaatiokoon ja jatkuvan vähenemisen vuoksi. Kuva: Kimmo Syrjänen
Vaarantunut luutasammal (Thamnobryum alopecurum) on eteläinen, ravinteisten ja varjoisten kalliojyrkänteiden laji. Kuva: Kimmo Syrjänen.
Mitä uhanalaisuus tarkoittaa?
Uhanalaisuusarviointi on lajien häviämisriskin arviointia. Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi on tehty Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerien pohjalta. Käytössä on viisi kriteeriä, jotka painottavat mm. lajin populaatiokokoa, populaatiokoon kehitystä tiettynä ajanjaksona, elinympäristön laadun ja määrän muutosta sekä esiintymisalueen kokoa. Uhanalaisuus ei siis aina tarkoita harvinaisuutta, vaikka harvinaiset ja vähälukuiset lajit usein päätyvät uhanalaiseksi pienen populaatiokoon vuoksi. Runsaahkokin laji voidaan luokitella uhanalaiseksi, jos sen populaatiokoko on pienenevä ja sen ennustetaan tulevaisuudessa taantuvan vähintään 30 % elinympäristön vähenemisen vuoksi.
Sammalten kohdalla merkittävä tekijä on yksilön määritelmä, joka on kasvustoja muodostavalla lajilla aina kompromissi. Aiemmin yhdeksi yksilöksi laskettiin joko 0,01 m2:n, 0,1 m2:n tai 1 m2:n kasvusto lajin kasvutavasta riippuen, kun taas vuoden 2019 arvioinnissa yksilön määritelmä muutettiin kaikilla lajeilla yhden neliömetrin kasvustoksi. Tämä toisaalta selkeytti uhanalaisuusarvioinnin tekoa, mutta toisaalta heikensi vertailukelpoisuutta aiempiin arviointeihin.
Suojelutoimien tueksi kaivataan lajistokartoituksia ja seurantaa
Uhanalaisuusarviointia vaikeuttaa se, että tietoa lajiston runsaudessa tapahtuneista muutoksista on usein vähän. Etenkin rantojen ja tunturien uhanalaisten lajien seuranta on ollut hyvin puutteellista. Kertynyt tieto on hajanaista, ja useiden lajien viimeisin havainto on yli 50 vuoden takaa, eikä nykyistä yleisyyttä tai levinneisyyttä tunneta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten seuranta etenkin lumenviipymillä tulisi käynnistää välittömästi. Tietojärjestelmien yhteiskäyttöä ja luonnontieteellisten museoiden näytetietojen digitointia tarvitaan kipeästi uhanalaisuuden arvioinnin tueksi.
Sammalten alueellinen uhanalaisuus
Metsäkasvillisuusvyöhykkeet ja niiden lohkot Suomessa.
Valtakunnallisen uhanalaisuusarvioinnin julkaisun jälkeen vuonna 2019 Suomen ympäristökeskus SYKE käynnisti alueellisen uhanalaisuusarvioinnin, joka tehtiin myös sammalille. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa keskitytään elinvoimaisiin (LC) ja silmälläpidettäviin (NT) lajeihin, joiden häviämisriskiä arvioidaan jokaisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä ja niiden lohkoilla erikseen (kuva 3). Alueellinen uhanalaisuusarviointi kertoo luonnon tilan paikallisesta heikentymisestä. Alueellisen arvioinnin tulokset julkistettiin alkuvuodesta 2021.
Sammalissa valtakunnallisesti elinvoimaisiksi arvioituja lajeja on 496 ja silmälläpidettäviä 60. Näistä yhteensä 556 lajista alueellisesti uhanalaisia vähintään yhdellä metsäkasvillisuusvyöhykkeellä on 282 eli 51 % lajeista. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja on eniten Tunturi-Lapin 4d-vyöhykkeellä, kun taas alueellisesti uhanalaisia lajeja on tasaisemmin koko Suomessa. Eniten alueellisesti uhanalaisia lajeja on keski- ja pohjoisboreaalisilla metsäkasvillisuusvyöhykkeillä (kuva 4).
Kuva 4. Valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien määrät eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä ja niiden lohkoilla.
Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaisia lajeja tavataan erityisesti kallioilla ja jyrkänteillä, lehdoissa, runsaslahopuustoisissa kangasmetsissä sekä letoilla ja lähteiköissä. Pohjois-Suomessa puolestaan suolajien tilanne on selvästi parempi, kuten myös ranta- ja vesilajien, mutta siellä esiin nousevat kalkkikallioiden, vanhojen kangasmetsien ja lehtojen lisäksi tunturipaljakan lajiston epäsuotuisa tilanne.
Suomen uhanalaiset sammalet -ympäristöopas
Vuonna 2009 julkaistu Suomen uhanalaiset sammalet -ympäristöopas esittelee 136 vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa uhanalaista ja 24 maastamme hävinnyttä sammallajia. Jokaisesta lajista on kuva sekä tietoa niiden ekologiasta, levinneisyydestä, kannan kehityksestä ja uhanalaisuudesta. Teos on syntynyt suomalaisten sammalasiantuntijoiden yhteistyönä. Kirjaa saa hyvin varustelluista kirjakaupoista ja sammaltyöryhmän sihteeriltä.
Tieto monien lajien levinneisyydestä on viime vuosina oleellisesti lisääntynyt, joten oppaan levinneisyyskartat ovat paikoin vanhentuneita. Sammaltyöryhmän sihteeriltä saa pyydettäessä tuoreita tietoja.
Suomen uhanalaiset sammalet – uusien uhanalaisten lajikuvauksia
Suomen uhanalaiset sammalet -oppaan ilmestymisen jälkeen on julkaistu lajikuvauksia muutamista vuonna 2010 uhanalaisiksi nousseista lajeista. Lajikuvaukset ovat pdf-tiedostoja, ja ne on julkaistu vuonna 2015.