Suomen ympäristökeskus SYKE, Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi
Lämpeneminen, happamoituminen, rehevöityminen ja hapen puute ovat esimerkkejä suurista, jo havaituista ja tulevaisuudessa ennakoiduista merten rannikkovyöhykkeiden ongelmista ympäri maailman. Nämä muutokset tapahtuvat Itämerellä paljon muita alueita nopeammin. Samaan aikaan Itämeri tarjoaa loistavan esimerkin siitä, miten vahingolliset suuntaukset voidaan kääntää suojelutoimien avulla. Kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuuluu useita suomalaistutkijoita, kirjoittaa arvostetussa Science Advances -tiedelehdessä, että eräänlaisena aikakoneena Itämeri voi toimia maailmanlaajuisesti erittäin hyödyllisenä mallitapauksena rannikkoalueiden ympäristömuutoksista ja niihin reagoimisesta.
Ensivaikutelmaltaan Itämeri ei ole kovinkaan kiinnostava globaaleja muutoksia selvittäville valtameritutkijoille. Meri on matala, vähäsuolainen ja veden vaihto Atlantin kanssa on vähäistä. Ensivaikutelma kuitenkin pettää. Tuoreessa Science Advances -lehden numerossa 26 kirjoittajaa 21 eri tutkimuslaitoksesta ja seitsemästä maasta kehottavat meritutkijoita ja päättäjiä käyttämään Itämeren aluetta tulevien muutosten mallina maailmanlaajuisesti.
"Tämä uniikki murtovetinen meri voi toimia ikään kuin aikakoneena tulevien muutosten arvioinnissa", toteaa tutkimusyhteenvedon aloitteentekijä, professori Thorsten Reusch GEOMAR Helmholtz Center for Ocean Research Kiel -tutkimusinstituutista.
Tutkijat ovat koonneet laajan aineiston, joka osoittaa, että muutokset, joita monilla alueilla vasta odotetaan tapahtuviksi, ovat Itämerellä jo täyttä totta.
Tämä johtuu siitä, että pieni vesimäärä ja veden heikko vaihtuvuus vahvistavat muutoksia ja nopeuttavat monia prosesseja ja vuorovaikutuksia, toteavat artikkelin suomalaiset kirjoittajat, Erik Bonsdorff Åbo Akademista, Kari Hyytiäinen Helsingin yliopistosta, Veijo Jormalainen Turun yliopistosta ja Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksesta.
Kun tutkimusalus Arandan peruskorjaus lähiaikoina valmistuu, käynnistyy aluksella uudelleen avomeren seuranta. Pitkäaikaisissa ja korkealaatuisissa havaintosarjoissa on Itämeren suojelun perusta, muistuttaa johtava tutkija Harri Kuosa SYKEstä.
Itämeren lämpötila on noussut muita meriä enemmän
Itämeri on lämmennyt viimeisen 30 vuoden aikana 1,5 °C, kun maailman muut merialueet ovat lämmenneet samalla ajanjaksolla keskimäärin 0,5 °C. Hapettomien pohjien pinta-ala Itämeressä on kymmenkertaistunut viimeisen vuosisadan aikana. Happamuutta kuvaava pH-arvo saavuttaa Itämerellä säännöllisesti lukemia, joita odotetaan muilla merialueilla vasta ensi vuosisadalla.
Itämeren altaan topografia ja laaja valuma-alue yhdessä voimakkaan ihmisvaikutuksen kanssa ovat kiihdyttäneet meren tilan heikkenemistä. Valuma-alueella on yhdeksän teollisesti kehittynyttä valtiota ja liki 90-miljoonainen väestö. Voimaperäinen maanviljely kuormittaa merta ravinteilla. Intensiivinen kalastus muokkaa ulappa-alueen ravintoverkkoja.
Itämeri on hyvä esimerkki myös luonnonsuojelun onnistumisesta
Kaikki uutiset eivät kuitenkaan ole huonoja: Itämeri on yksi maailman tutkituimmista merialueista. Havainnot ja mittaukset ovat alkaneet jo 1900-luvun alussa. Itämeren mailla on pitkään jatkunut ja vahva tutkimusyhteistyö. Tutkimuksen tuottama tieto Itämeren tilasta ja ymmärrys ekosysteemin toiminnasta ovat mahdollistaneet tiedepohjaisen luonnonhoidon ja päätöksenteon.
Esimerkkejä Itämeren suojelun onnistumisesta ovat ravinnekuormituksen merkittävä väheneminen 1980-luvulta lähtien, monien ravintoketjun huippupetojen paluu ja ylikalastuksen hillitseminen.
"Merikotkapopulaation kiihtyvä kasvu, merimetson paluu ja kaikkien kolmen hyljelajin yleistyminen kertovat paitsi asenteiden muuttumisesta myös meren puhdistumisesta DDT- ja PCB-yhdisteistä ja näiden vähentämiseen tähdänneiden toimien tehokkuudesta", kertoo professori Veijo Jormalainen Turun yliopistosta.
Myönteinen kehitys on saatu aikaan paitsi EU-valtioiden välisillä sitovilla sopimuksilla, myös HELCOMin kunnianhimoisen Itämeren suojeluohjelman (BSAP) avulla.
Itämeren hyvä tila on edelleen kaukainen tavoite, ja sen saavuttaminen edellyttää jatkuvaa panostusta suojeluun.
"Uudet merien hallinnon menetelmät, eri toimijoiden oma-aloitteisuus ja kasvava tietoisuus ympäristöjalanjäljestämme ovat tärkeitä seuraavia askeleita", toteaa professori Kari Hyytiäinen Helsingin yliopistosta.
"Itämeren suojelun perusta on pitkäaikaisissa ja korkealaatuisissa havaintosarjoissa, jotka ovat tutkijoiden ja päätöksentekijöiden käytössä. HELCOMin koordinoima Itämeren seuranta alkoi 1970-luvun lopulla ja on jatkunut siitä lähtien monipuolisena, yhtenäisin menetelmin tehtynä tutkimuksena. Kaikilla Itämeren ympärysvaltioilla on seurannasta oma vastuunsa. Suomessa avomeren seurannasta vastaa Suomen ympäristökeskus ja sitä tehdään tutkimusalus Arandalla", sanoo johtava tutkija, dosentti Harri Kuosa SYKEn merikeskuksesta.
Itämeren kehitys antaa tietoa muiden merialueiden haasteista
Ylikalastus, lämpeneminen, happamoituminen, rehevöityminen, happikato ja resurssien ylikäyttö ovat globaaleja merten ongelmia. Koska nämä ongelmat ovat vaivanneet Itämerta jo pitkään ja koska osa ongelmista on saatu hallintaan tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön ja toimenpiteiden avulla, Itämeri on mallina muille niin pahassa kuin hyvässäkin.
Itämeren kehitys antaa osviittaa siitä, millaisia haasteita on edessä muilla merialueilla, mutta se kertoo myös, miten haasteisiin voi vastata.
Tutkimusjulkaisu tehtiin EU:n ja kansallisten tiederahoittajien yhteisesti rahoittaman Itämeren alueen BONUS-tutkimusohjelman eri projektien yhteistyönä. Suomessa tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia.
Lisätietoja:
Professori Veijo Jormalainen, Turun yliopisto, biologian laitos, p. 040 721 2682, veijo.jormalainen@utu.fi
Johtava tutkija, dosentti Harri Kuosa, Suomen ympäristökeskuksen merikeskus, p. 0295 251 106, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkimusartikkeli Science Advances -tiedelehdessä:
The Baltic Sea as a time machine for the future coastal ocean