Tiedote 16.8.2019 klo 8.30
Päiväperhosseurannassa havaitut perhosmäärät kasvoivat lähes kolmanneksella edelliskesästä. Myös useimpien päiväperhoslajien kannat ovat vahvistuneet selvästi. Tällä hetkellä lennossa on runsaasti ohdake- ja nokkosperhosia.
Alkukesän hellevirtaukset toivat maahamme miljoonia ohdakeperhosia. Niiden jälkeläiset ovat parhaillaan lennossa. Kuva Janne Heliölä.
Useimmat lajit jatkoivat runsastumista
Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut vielä edellistäkin parempi. Sen sijaan vuosien 2013–2017 perhoskesät ovat olleet enimmäkseen heikkoja. Yleisimmissä päiväperhoslajeissa on selvästi enemmän edelliskesästä runsastuneita (20 lajia) kuin vähentyneitä (5 lajia).
Perhoskannat vahvistuivat monilla alkukesän lajeilla, kuten mansikkakirjosiivellä sekä kangas- ja auroraperhosella. Myös hopeatäplät ja useimmat sinisiivet ovat esiintyneet runsaina. Toisaalta tyypillinen keskikesän valtalaji tesmaperhonen oli edelleen tavanomaista vähälukuisempi, samoin 2000-luvulla meille levinnyt karttaperhonen. Viime kesän tapaan monet suoperhoset, etenkin suokeltaperhonen ja juolukkasinisiipi olivat runsaslukuisia.
Päiväperhoset selvisivät hyvin viime kesän kuivuudesta
Hyvä perhoskesä selittyy enimmäkseen lämpimillä ja riittävän sateisilla kesäsäillä. Suotuisissa sääoloissa päiväperhosten on ollut helppo etsiä ravintoa, pariutua ja munia. Edelliskesän kuivuuden pelättiin heikentäneen perhosten lisääntymistä, mutta useimpien lajien kohdalla huoli osoittautui turhaksi. Esimerkiksi toukkana nokkosta syövien kartta- ja neitoperhosen vähäiset määrät tänä kesänä saattoivat johtua ravintokasvien kuivumisesta viime kesänä.
Elokuussa vielä hyvin päiväperhosia
Heinäkuu on useimpien päiväperhoslajien parasta lentoaikaa. Tänä kesänä päiväperhosia on ollut runsaasti liikkeellä vielä elokuussakin. Loppukesän perhosista isoja hopeatäpliä ja etenkin keisarinviittaa näkee edelleen yleisesti.
Syyskesän tyypillisiä päiväperhosia ovat aikuistalvehtijat sekä vaeltavat lajit. Ensin mainituista etenkin nokkosperhosta on esiintynyt pitkästä aikaa varsin runsaana. Lajin kanta oli alamaissa useamman vuoden ajan. Myös sitruunaperhosia on edellisvuotta paremmin, mutta neitoperhonen on pysynyt vähälukuisena. Vaeltajista etenkin ohdakeperhonen on runsaslukuinen, ja niitä kuoriutunee lähiviikkoina vielä lisää. Suomessa kasvaneet ohdakeperhoset suuntaavat pian kohti etelää, missä niiden jälkeläiset jatkavat matkaa Välimeren eteläpuolella oleville talvehtimisalueille.
Kesällä 2019 runsastuneita ja vähentyneitä päiväperhoslajeja
Kuvaajan arviot perustuvat 11.8. mennessä kerättyihin havaintoaineistoihin. Ennakkotietoja saatiin noin kolmannekselta havaintopaikoista. Kesän lopulliset seurantatulokset valmistuvat vuodenvaihteessa.
Pitkäjänteistä perhosseurantaa
Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Havainnointi painottuu etupäässä maamme eteläosiin. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän perhosten kannankehityksen suunnan. Monen aiemmin eteläisen lajin, kuten kartta- sekä häiveperhosen havaittu runsastuminen on seurausta ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoomme.
Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.
Lisätietoja
Tutkija Janne Heliölä, p. 040 0148 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, p. 040 50 98654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Linkit
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön
Parittelevat keisarinviitat. Kuva Janne Heliölä.