Nokkosperhonen kukalla. Kuva Eija Putkuri.
Kuluva kesä on ollut päiväperhosille huomattavasti edellisiä suotuisampi. Useimpien lajien kannat ovat toipuneet selvästi kahden poikkeuksellisen heikon vuoden jälkeen. Kokonaisuutena perhoskesä näyttää nousevan tavanomaiseksi. Viime viikkoina etenkin neitoperhosta on esiintynyt runsaampana kuin vuosiin.
Useimpien lajien kannat ovat vahvistuneet selvästi. Kaksi edeltävää vuotta olivat päiväperhosille 2000-luvun heikoimmat. Tämä johtui poikkeuksellisen koleista ja sateisista kesäsäistä. Kuluva kesä on ollut sääoloiltaan tavanomainen, jopa hieman keskimääräistä lämpimämpi. Tämän ansiosta päiväperhosten lisääntyminen on nyt onnistunut paremmin. Alueellinen vaihtelu on kuitenkin ollut suurta, sillä paikoin perhoskato jatkui edelleen.
Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut jokseenkin tavanomainen, ja selvästi kahta edellistä parempi. Useimpien lajien kantojen odotetaan nousseen lähelle 2000-luvun keskitasoa. Runsastuneita lajeja on ollut huomattavasti enemmän (35 lajia) kuin vähentyneitä (15 lajia). Viime vuosina vähissä ollut nokkosperhonen toipui nyt laajalti, mutta on edelleen paikoin kateissa. Muita selvimmin runsastuneita lajeja ovat olleet neitoperhonen, keisarinviitta ja muut hopeatäplät. Vähentyneissä on etenkin alkukesän lajeja, kuten kangasperhonen ja paatsamasinisiipi. Uhanalaisista lajeista ainakin pikkuapollolla ja harjusinisiivellä on myös ollut hyvä vuosi.
Oheisen kuvaajan lajikohtaiset arviot päiväperhosten kannanmuutoksista perustuvat 10.8. mennessä kerättyihin ennakkotietoihin. Niitä saatiin käyttöön lähes puolelta havaintopaikoista. Lopulliset tulokset selviävät vuodenvaihteessa, mutta perhoskesän myönteisen yleiskuvan odotetaan säilyvän.
Perhoskannat toipumassa 2000-luvun aallonpohjasta
Perhoskesä 2016 alkoi mainiosti, sillä toukokuu oli tavanomaista lämpimämpi. Tämän ansiosta moni perhoslaji lähti lentoon etuajassa. Alkukesän perhoslajien heikko menestys johtuneekin lähinnä kahden edellisvuoden ennätyksellisen koleista alkukesistä. Tuolloin lisääntyminen onnistui heikosti, joten perhosia oli nyt vähän. Heinäkuu 2016 oli monin paikoin sateinen, mutta poutapäiviäkin kertyi riittävästi lisääntymisen onnistumiseksi.
Päiväperhosia oli nyt edellisvuotta enemmän etenkin keskikesällä (viikoilla 26-28; ks. kuvaaja alla). Myös elokuussa päiväperhosia on ollut liikkeellä ajankohtaan nähden paljon. Etenkin neitoperhosia esiintyy nyt monin paikoin runsaana. Perhoskesä on kuitenkin edennyt etuajassa, joten neitoperhonen ja muut aikuistalvehtijat katoavat pian kukilta ja siirtyvät talvilepoon. Syyskesälle tyypillisiä vaeltajia, kuten amiraalia ja ohdakeperhosta saattaa vielä ilmaantua lisää.
Pitkäjänteistä perhosseurantaa
Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä kesän sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän kannankehityksen suunnan. Aiemmin eteläisten lajien, kuten kartta- sekä häiveperhosen havaittu runsastuminen kertovat myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoomme.
Neitoperhonen. Kuva Juha Sormunen.
Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.
Lisätietoja
Tutkija Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 164, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 394, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Linkit
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön