Selvitys: Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vesien- ja merenhoito edellyttävät konkreettisia velvoitteita maankäyttö- ja rakennuslakiin

Alueidenkäytön suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon sekä viher- että sinirakenteen jatkuvuus. Kuva on Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. © Sanna-Riikka Saarela

Maankäyttö- ja rakennuslakiin tulisi sisällyttää luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja vesien- ja merenhoitoon liittyviä konkreettisia velvoitteita. Tähän johtopäätökseen päätyy Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) selvitys, jossa käsitellään luonnon monimuotoisuuden suojelun ja vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistämistä maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa. Myös ELY-keskusten valitusoikeuden palauttaminen koskemaan paikallisia suunnitelmia löytyy selvityksen suosituksista.

Viheryhteydet kaavavaatimuksiin

Erilaisilla alueidenkäyttöratkaisuilla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, jonka ylläpitäminen ja lisääminen tulisi huomioida myös alueidenkäyttöä ja rakentamista ohjaavassa lainsäädännössä.

SYKEn selvityksen mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista voidaan vahvistaa tarkentamalla kaavojen laadullisia vaatimuksia eli asioita, joita kaavan tulee käsitellä ollakseen lainmukainen. Yksi tarpeellinen vaatimus olisi se, että kaavoissa tulisi osoittaa luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisiä viheryhteyksiä.

— Monet luonnonvaraiset eläimet hyötyisivät, jos ne voisivat liikkua mahdollisimman esteettömästi viherrakenteita pitkin, selvitystyön vetäjä Sanna-Riikka Saarela kertoo.

Lainsäädännön kehittämisen lisäksi on otettava käyttöön myös muita keinoja, jotka kannustavat luontoarvojen säilyttämiseen ja lisäämiseen.

— Tällaisia ovat esimerkiksi ekologinen kompensaatio, jossa ihmisen toiminnasta luonnolle aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta jossain muualla, Saarela sanoo.

Uusi keino on myös luontopohjaisten ratkaisujen aiempaa laajempi hyödyntäminen esimerkiksi hulevesien hallinnassa. Hulevesikosteikot tai viherkatot luovat veden pidättämisen ohella tilaa myös luonnolle ja tarjoavat ihmisille virkistysarvoja.

Vesien hyvä tila kaavoituksen tavoitteeksi

Vesien- ja merenhoidon tavoitteena on saavuttaa hyvä tila kaikissa pinta- ja pohjavesissä ja meriympäristössä. Alueidenkäytöllä ja rakentamisella on suuri merkitys läheisten vesialueiden hyvinvoinnille, mutta vesien- ja merenhoidon edistäminen on tähän asti ollut melko vaihtelevaa voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain puitteissa.

— Vesi- ja merialueiden huomioiminen osana alueidenkäytön suunnittelua on koettu vieraaksi, eikä nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslaissa suoraan säännellä vesien- ja merenhoidon ympäristötavoitteiden edistämisestä, Saarela kertoo.

Selvityksessä esitetään, että maakunta- ja kuntakaavojen laadullisiin vaatimuksiin pitäisi lisätä kohtia pohjavesien suojeluun, vedenhankintaan sekä vesistöjen tilaan liittyen. Maankäyttö- ja rakennuslakiin pitäisi myös lisätä selkeä tavoite vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman huomioon ottamisesta alueidenkäytön suunnittelussa.

Myös kaavoituksen yhteydessä tehtävien selvitysten laatuun ja tarkkuuteen sekä luontotiedon hallintaan pitäisi kiinnittää huomiota koulutuksen ja ohjeistusten avulla.

— Vesien ja merenhoidon kannalta erityisesti hulevesien laatuun, vedenalaiseen meluun, pohjavesien laatuun, maaperän rakennettavuuteen sekä veden- ja maanpinnan alaisiin käyttömuotoihin liittyvät selvitykset ovat keskeisiä, Saarela kertoo.

ELY-keskusten valitusoikeus tulisi palauttaa

Vuoden 2017 maankäyttö- ja rakennuslain muutoksessa ELY-keskusten kuntien alueidenkäytön ja rakentamisen valvontatehtävä rajattiin koskemaan vain suunnitelmia, joiden vaikutukset ovat valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä. Asiantuntijat ovat kyselyissä ja työpajoissa todenneet, että tämä rajaus on heikentänyt sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen että vesien- ja merenhoidon huomioon ottamista alueiden käytön suunnittelussa.

— Selvityksessä päädytään siihen, että ELY-keskuksen valvontatehtävä tulisi jälleen ulottaa koskemaan myös muita kuin valtakunnallisia ja merkittäviä maakunnallisia asioita, koska paikallisesti tehdään monia luonnon monimuotoisuuteen ja vesienhoidon tavoitteisiin liittyviä merkittäviä ratkaisuja,Saarela sanoo.

Uusi laki vuoden 2021 loppuun mennessä

Maankäyttö- ja rakennuslaki on maankäytön suunnittelua ja rakentamista koskeva yleislaki, jonka tavoitteena on erilaisten maankäyttömuotojen yhteensovittaminen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja hyvä vesien- ja merenhoito on edellytys monien muiden tavoitteiden, kuten ihmisten terveyden ja viihtyvyyden, saavuttamiselle.

SYKEn nyt julkaisema selvitys on ympäristöministeriön tilaama ja rahoittama, ja sitä hyödynnetään maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa. Tavoitteena on, että hallituksen esitys uudeksi laiksi valmistuu vuoden 2021 loppuun mennessä. Nykyinen laki on vuodelta 2000.

Raportti

Luonnon monimuotoisuuden ja vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistäminen maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa. Sanna-Riikka Saarela, Topi Turunen, Uula Saastamoinen, Anne Raunio, Petri Ahlroth, Samuli Korpinen, Turo Hjerppe ja Kirsi Kostamo. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2020.

Lisätiedot

Ryhmäpäällikkö Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 587
etunimi.sukunimi(at)ymparisto.fi, Twitter: @srsaarela