Tukittu Laitakorven oja kaksi kasvukautta toimenpiteen jälkeen. © Kuva: Risto Sulkava
Pohjois-Karjalan eteläkulmalla, Kiteen Kesälahdella sijaitsevan Juutinsuon vesitalous palautettiin Luonnonsuojeluliiton, Hiilipörssin, ELY-keskuksen ja maanomistajan sekä useiden muiden kumppaneiden yhteistyönä vuosina 2019-2021. Yli 300 hehtaarin yhtenäinen ennallistamisalue oli aikanaan kauttaaltaan ojitettu turpeenkaivuuta valmistellen. Suo-ojat purkivat mustan vetensä suoraan kirkkaudestaan kuuluisan ja Natura-ohjelmaankin kuuluvan Karjalan Pyhäjärven kainaloon. Nyt se on loppu.
Ensin suon vesitalous kuntoon
Juutinsuon ennallistamisen keskeisiä tavoitteita oli palauttaa vesitalous sellaiseksi, että suo voi alkaa muotoutua siihen luonnontilaan, jonka se nykytilasta lähdettäessä saavuttaa. Alueelta poistettiin puuta, ojia tukittiin ja padottiin ja vesiä ohjattiin laakealle suotasangolle pintavalutukseen.
Toisella Salpausselällä sijaitseva Juutinkangas purkaa runsaasti lähdevesiä Juutinsuolle. Ne oli ojituksessa totaalisesti sekoitettu suovesiin. Siksi vesiensuojelun ja myös lajistollisen aspektin vuoksi yksi keskeinen tavoite oli palauttaa lähdevedet alkuperäisiin uomiinsa ja estää ojien kuivatusvesiä pääsemästä näihin puroihin.
Ojat tukittiin pääosin koneellisesti. © Kuva: Risto Sulkava
Hydrologian muutos vaikuttaa hiilen kiertoon
Hankkeen päämaksajana olivat hiilipäästöjen vapaaehtoisesta kompensoinnista kiinnostuneet ihmiset ja yritykset, eli ojitetun suoalueen osalta keskeisin tavoite oli pysäyttää turpeen hajoaminen ja estää orgaanisen kiintoaineen kulkeutuminen suolta vesistöön. Lajistonsuojelullisesti Juutinsuolla oli myös merkittäviä kohteita, reunakorpia, ikivanhaa puustoa sisältäviä saaria ja reheviä juotteja. Suomyrtin runsaus ranta-alueilla oli silmiinpistävä. Suolinnustoa ja suoperhosia oli vielä jäljellä ja oletettavasti niiden elinympäristö paranee nyt nopeasti.
Heikki Susiluoma seisoo paaluista rakennetun padon vierellä. © Kuva: Risto Sulkava
Erittäin paksuturpeisen ja laajasti pehmeän suon ennallistaminen on kaikkea muuta kuin helppo tehtävä. Myös kompromisseja joutuu tekemään. Pääosin vedet padotettiin ja ohjattiin ojalinjoista suolle ja entisiin rimpiin. Laitaosissa oli mahdollista tehdä kaivinkonetöitä sulan maan aikana, joten siellä umpeutettiin ojia kokonaan. Noin kolmannes suosta oli niin pehmeää, että sieltä ei ollut mahdollista taloudellisesti järkevästi poistaa puustoa (vaikka enemmänkin olisi voinut poistaa). Saman alueen konetyö oli muutenkin vaikeaa ja osin mahdotonta. Patoja jouduttiin tekemään myös käsin – ja talkootyöt siinä urakassa jatkunee tulevanakin kesänä.
Vedet pidetään suolla ja vesistökuormitus vähenee
Tällä hetkellä projekti kuitenkin vaikuttaa menestykseltä. Lähdevedet kulkevat puroissaan ja suolakeuden vedet saatiin pysäytettyä noin neliökilometrin laajuiselle pintavalutuskentälle, eli suon ja vesistön välissä olevalle laakiolle. Laakiolta vesi purkautuu sammalten läpi Mustolanjokeen. Kuormitusta saatiin varmasti vähennettyä jo ensimmäisinä vuosina ja vesistöhyöty vain lisääntyy tulevina vuosina.
Säkeistä rakennettu pato tampataan tiiviiksi. © Kuva: Risto Sulkava
Vesistökunnostuksissa valuma-alueen merkitys on keskeisin asia. Siksi soiden ennallistaminen kannattaa nostaa toiminnassa nykyistäkin korkeammalle. Moni ojitettu suo on nyt siinä vaiheessa, että siellä tehdään hakkuita. Heti perään on valittava kunnostusojituksen ja ennallistamisen tai ennallistumaan jättämisen välillä. Vesiensuojelun näkökulmasta on selvää, että ojat pitäisi ummistaa, mutta ohjaako systeemi nyt oikeaan valintaan?
Juutinsuolla harmillisin kompromissi jouduttiin tekemään, kun Kesälahden jätevedenpuhdistamolta suon läpi kaivettua ojaa pitkin suoraan jokeen purkautuvia jätevesiä ei saatu samalla pysäyttää suolle pintavalutukseen. Laitoksen vesiluvan ehtoja olisi pitänyt muuttaa. Lupaehtojen mukainen tarkkailun näytteenottopaikka on purkuojan suulla, eikä sellaista ojaa olisi ennallistamisen jälkeen ollut olemassakaan. Kunta ei lämmennyt lupaehtojen muutoshakemuksen tekoon tällä aikataululla, mutta kenties vielä joskus.
Suo piilottaa historiansa
Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta Juutinsuo paljasti ainakin tämän kirjoittajalle erään maininnan arvoisen yksityiskohdan. 1940-luvun ilmakuvassa ennallistusalueen eteläosa näytti täysin avoimelta aavalta. Pyrimme siis palauttamaan sen vähäpuustoiseksi. Todellisuus oli toinen. Kaivinkoneen kauha kuopi suosta suuria runkoja eri syvyyksiltä, eikä suo runsaan liekopuumäärän vuoksi upottanut lainkaan yhtä pahoin kuin pohjoisempana. 1940-luvulla suo oli avoin, kydötyksen ja suoheinän niiton vuoksi. Alun perin se oli ollut puustoista suota. Tämä alue taimettuu varmasti, sillä metsäistä suota se on ollutkin – alkutilan tulkinta vain oli väärä.
Teksti ja lisätietoja:
Hiilipörssin hallituksen pj, tieteellinen johtaja Risto Sulkava, p. +358 40 5456472, etunimi.sukunimi@hiiliporssi.fi
Hiilipörssin verkkosivut
Video: maanomistajat kertovat Juutinsuon ennallistamisesta