Täysin kuivunut kallioketo Porkkalanniemellä. Kuvat Terhi Ryttäri.
Poikkeuksellisen lämmin ja sateeton loppukevät ja alkukesä ovat koetelleet luontoa. Etelärannikolla paikoin ei ole satanut kuukauteen, mikä näkyy kasvillisuuden lakastumisena etenkin kallioilla, pientareilla ja paahteisilla niityillä.
Kylmän alkukevään jälkeen on Suomessa koettu ennätyslämmin toukokuu. Hellepäiviä on mitattu kaikkiaan 14 ja keskilämpötila on ollut yleisesti 4–5 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Keskimäärin toukokuussa koetaan vain yksi hellepäivä. Luonto on tällä hetkellä jopa 2-3 viikkoa edellä normaalia kasvurytmiä.
Suomessa on nyt todella kuivaa, maan pintakerrokseen mahtuisi useiden sateiden vedet. Jotta päästäisiin normaalitilanteeseen, tulisi eteläisessä Suomessa sataa kaikkiaan 50 mm. Se merkitsisi noin viikon mittaista sadejaksoa.
Kuivuus on alkanut rajoittaa kasvien kasvua
”Kalliokedoilla kuivuus näkyy selvästi. Kosteampien vuosien keto-orvokkiniityistä ei näy jälkeäkään, ketohanhikit ovat kuivuneet ja kuivuutta paremmin sietävät huopakeltanot sinnittelevät lehdet käpertyneinä. Jopa kuivuutta hyvin sietävät isomaksaruohokasvustot ovat aivan nuutuneita.” kertoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.
Huopakeltanot ovat käpristäneet lehtensä ehkäistäkseen kuivumista.
Vielä toistaiseksi kasvit ovat selvästi edellä kukinnassaan. Esimerkiksi mäkitervakko, masmalo ja metsäkurjenpolvi kukkivat jo toukokuussa. Seuraavaan kahteen viikkoon ei ole luvassa juurikaan sateita Etelä- ja Lounais-Suomeen. Onkin oletettavaa, että pitkän jatkuva kuivuus alkaa haitata keskikesän kukkijoita ja kasveja ravinnokseen käyttäviä perhosten ja muiden hyönteisten toukkia. Esimerkiksi isomaksaruohojen kuivuminen saattaa johtaa siihen, ettei komean apolloperhosen toukille ole ruokaa tarjolla.
”Rannikon suolamaat tykkäävät kuivuudesta: suolaa konsentroituu maahan veden haihtuessa tehokkaasti, suolakkokasvit viihtyvät ja suolamaita uhkaava umpeenkasvu hidastuu ainakin hetkellisesti.” jatkaa Terhi Ryttäri.
Kuivuuden jatkuessa kasvit eivät kuitenkaan välttämättä kokonaan kuole, vaikka maanpäälliset osat kuihtuvat. Luonnonkasvit ovat sopeutuneet ajoittaisiin kuivuusjaksoihin: ne säilyvät maaperässä siemeninä tai menevät lepotilaan.
Isomaksaruohokasvustot ovat nuukahtaneet kuivuuteen.
Vielä toistaiseksi kuiva ja lämmin kausi on ollut eduksi metsille. Männyn siitepölyä on paikoin todella paljon. Kiteellä otettiin kuva männyn siitepölyn sumentamasta järvimaisemasta. Sen sijaan etelärannikolla männyn kukinta on paikoin jäänyt kesken kuivuuden takia. Syksyn marjasato saattaa olla runsas, mikäli loppukesällä riittää sadetta.
Virkistäviä sateita odotellessa.
Teksti Riku Lumiaro