| |
|
|
|
Pyhäjoen taajama jääpatotulvan
jälkeen 20.4.2013.
Kuva: Timo Yrjänä
|
Nopeasta lumien sulamisesta ja vesisateista johtunut äkillinen virtaamien kasvu sekä tavallista vahvemmat jokijäät saivat huhtikuussa aikaan poikkeuksellisen paljon jääpatoja, jotka aiheuttivat pahoja tulvia Pohjanlahden rannikon vesistöissä. Suurimpia ongelmia jääpadot aiheuttivat Loimijoella Huittisissa, Lapväärtinjoella, Kyrönjoella, Pyhäjoella ja Kiiminkijoella, mutta niitä jouduttiin purkamaan kaivinkoneilla ja räjäytyksillä myös useilla muilla joilla. ”Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla tulvavesi nousi poikkeuksellisen korkealle. Viimeksi vastaavia vedenkorkeuksia ja virtaamia on monella joella mitattu keväällä 1984”, kertoo hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta.
Tulvavahingot olivat mittavia, sillä rakennuksia kastui niin Satakunnassa kuin Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaallakin. Lukuisten paikallisteiden lisäksi myös valtateitä jouduttiin sulkemaan liikenteeltä. Kyrönjoella ja Lapuanjoella vettä jouduttiin päästämään pengerrysalueille tulvavahinkojen vähentämiseksi, ja Kyrönjoella pengerrysalueille muodostunut tulvajärvi kasvoi lähes 3000 hehtaarin laajuiseksi, ennen kuin vesiä alettiin pumpata takaisin jokeen. Tulva-alueiden tyhjennys jatkuu toukokuun puoliväliin.
Lapin kevättulvat ovat vasta tulossa, muualla maassa jokien virtaamat laskevat
Loppukuusta tulvineiden Simojoen ja Kiiminkijoen pinnat ovat laskussa. Kemijoella ja Tornionjoella virtaamat nousevat yhä. Toukokuun ensimmäisestä viikosta on ennustettu viileää ja muualla Lapissa virtaamien kasvu on pysähtynyt ja ne lähtevät nousuun vasta sään lämmetessä uudelleen ennen toukokuun puoliväliä. ”Lapin jokien virtaamien ennakoidaan olevan huipussaan toukokuun puolivälin ja kesäkuun alun välisenä aikana. Tulvasta odotetaan siellä keskimääräistä tai hieman sitä suurempaa”, ennustaa johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta. Muualla Suomessa jokien virtaamat laskevat toukokuun aikana kohti tyypillisiä kesävirtaamia.
Järvi-Suomen suurten järvien pinnat ovat nousussa. Esimerkiksi Päijänteen, Kallaveden ja Pielisen vedenkorkeudet nousevat noin puoli metriä toukokuun aikana. Saimaan vedenkorkeuden nousu on tasaantumassa ja nousua kertyy korkeintaan 10 cm.
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa
Vesitilanne huhtikuussa 2013
Sadanta
Huhtikuussa satoi suuressa osassa maata keskimääräistä enemmän. Kuukauden sadanta oli yleisesti 25−60 mm. Eniten sadetta kertyi länsirannikolla, jopa kaksinkertaisesti tavalliseen huhtikuuhun verrattuna. Käsivarren Lapissa satoi vähiten, alle 20 mm.
Lumen vesiarvo eli lumikuorma
Huhtikuun ensimmäisinä viikkoina lumikuorma ei juuri muuttunut. Kun keväisen lämmin sää valtasi Suomen kuukauden puolivälin paikkeilla, lumet alkoivat sulaa nopeasti lähes koko maassa. Maan etelä- ja keskiosissa lumi suli selvästi tavallista myöhemmin mutta vauhdilla. Valtaosassa Lappia sulaminen alkoi melko tavalliseen aikaan mutta kuitenkin nopeasti, kunnes kuukauden lopulla sään kylmeneminen hidasti sitä. Huhtikuun lopussa Raahe–Joensuu-linjan eteläpuoli oli lähes kokonaan lumeton, mutta Lapissa lunta vielä riitti. Etelä-Lapissa lumipeitteessä oli tosin jo reilusti pälviä ja lunta oli paikoitellen enää alle 20 kg/m2. Ylä-Lapin runsaslumisimmilla tuntureilla sen sijaan lunta oli edelleen noin 200 kg/m2.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Huhtikuun alussa vedenkorkeudet olivat vielä talvisen alhaisia ja virtaamat pieniä. Kun sää lämpeni ja vesisateet alkoivat kuukauden keskivaiheilla, vedenpinnat kääntyivät harvinaisen nopeaan nousuun. Ensin tulvahuippu saavutettiin etelä- ja lounaisrannikon joissa, sitten länsirannikolla ja pohjoisempana Simojoella saakka. Lumen nopea sulaminen ja samanaikaiset vesisateet kasvattivat virtaamat huomattavasti tavallista suuremmiksi lähes kaikissa rannikon joissa. Lukuisat jääpadot nostivat vettä entisestään ja pahensivat tulvatilannetta erityisesti Pohjanlahden rannikkojoissa. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla tulvavesi nousi poikkeuksellisen korkealle ja tilanne oli monin paikoin viime syksyäkin pahempi. Lapissa vedet alkoivat nousta huhtikuun loppupuolella, mutta säiden kylmeneminen huhtikuun lopussa hidasti virtaamien kasvua. Etelässä pienten järvien vedenkorkeus kävi huipussaan jo huhtikuun lopussa, mutta suurimmassa osassa Suomen järvistä vedet olivat vielä nousussa. Huhtikuun lopussa järvien pinnat olivat koko maassa yleisesti ajankohdan keskiarvoa ylempänä.
Päävesistöjen keskivirtaamat olivat huhtikuussa keskimääräisen tuntumassa tai sitä suurempia. Kokemäenjoen keskivirtaama oli kuitenkin hieman tavallista pienempi.
Pohjaveden korkeus
Kevään hidas eteneminen näkyy myös pohjavesivaraston myöhästyneessä täydentymisessä. Pohjaveden pinnat eivät nousseet vielä huhtikuussa suuressa osassa maata. Pohjaveden korkeudet ovat 10−50 cm ajankohdan keskimääräistä alempana. Lumen sulamisvesien vaikutus näkyy viiveellä pohjavesivarastossa ja kevään edetessä pohjaveden pinnat nousevat.
Routa
Runsasluminen talvi näkyi selkeästi roudan syvyydessä maan etelä- ja keskiosassa, jossa routaa esiintyi 5−20 cm eli 10−30 cm keskimääräistä vähemmän. Routamaksimi saavutettiin pääsääntöisesti maalis-huhtikuun vaihteessa. Maan länsiosassa yöpakkaset pääsivät kasvattamaan routakerrosta, kun lumipeite oheni. Maan pohjoisosassa routaa esiintyi 20−110 cm, joka on ajankohdan keskiarvoon verrattuna 10−20 cm vähemmän. Routamaksimi saavutettiin siellä huhtikuun alkupuoliskolla.
Jäänpaksuus ja veden lämpötila
Jäänpaksuuden maksimit saavutettiin lähes koko maassa huhtikuun 10. päivän tienoilla. Nämä lukemat olivat maan etelä- ja keskiosassa 50−65 cm ja maan pohjoisosassa 55−70 cm. Kilpisjärvellä jäitä mitattiin paksuimmillaan yli 90 cm. Kuukauden puolivälin tienoilla lämmennyt sää heikensi ja sulatti jäitä nopeaa vauhtia maan etelä- ja keskiosassa. Huhtikuun lopussa jäät olivat jo lähtemässä maan etelä- ja keskiosassa ja erittäin heikkoja aina Kainuuta ja Etelä-Lappia myöten. Pohjois-Lapissa järvijäät eivät olleet vielä ohentuneet merkittävästi. Kuukauden päättyessä jäänpaksuus vaihteli siellä Inarin vajaasta 50 sentistä Kilpisjärven 90 senttiin. SYKE varoittaa heikoista järvijäistä Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Jokijäitä on syytä varoa aivan pohjoisessakin. Jäistä vapautuneissa järvissä pintaveden lämpötila oli huhti-toukokuun vaihteessa vielä pääosin alle 5-asteista.
Seuraa SYKEn hydrologeja Twitterissä
Lisätietoja
Vesitilanne yleensä
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 541, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 353 9329, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vesistöennusteet
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 561 5533, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Harri Myllyniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 861 7743, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Juho Jakkila, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 560, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
