Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopisto tiedottavat
Merimetsoja © Heikki Kotiranta
Ahven- ja kuhasaaliit eivät ole pienentyneet alueilla, joilla on paljon merimetsoja, selviää Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksesta.
Yhteishankkeen tutkimusalue kattoi koko Suomen rannikkoalueen aina itäiseltä Suomenlahdelta Perämerelle. Tarkastelu pohjautui ammattikalastajien ahvenen ja kuhan verkkoyksikkösaaliisiin 29 tilastoruudulta vuosina 2005–2014.
Tutkimusjakson aikana merimetsokanta on kokonaisuudessaan moninkertaistunut Suomessa, mutta samanaikaisesti myös kalastajien yksikkösaaliit ovat kasvaneet. Yksikkösaaliilla tarkoitetaan vuorokaudessa verkolla saatua saalista ja se kuvaa kalakannan tiheyttä.
Vaikka ahven on yksi merimetson tärkeimpiä saalislajeja, ammattikalastajien ahvenen yksikkösaaliit runsastuivat 10 ruudussa 29:stä vuosina 2005–2014. Samalla jaksolla kuhan yksikkösaaliit kasvoivat merkitsevästi viidessä ruudussa 24:stä. Merkitsevästi väheneviä saaliita havaittiin vain yhdessä ruudussa kuhalla.
"Merimetson runsaus vaihtelee rannikkoalueen 50 kilometrin tilastoruuduissa: valtaosassa laji on runsastunut, osassa harvinaistunut ja osassa kuten Ahvenanmaalla ja paikoin Perämerellä laji ei pesi lainkaan", kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Merimetsojen saaliiksi pieniä kaloja
Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että merimetsolla ei ole laaja-alaista vaikutusta kuhan ja ahvenen runsauteen Suomen rannikolla. Vaikka merimetsot syövät rannikkoalueella huomattavia määriä kalaa, niin niiden saaliiksi päätyvät keskimäärin pienikokoisemmat kalat kuin kalastajien pyydyksiin.
Esimerkiksi ahvennaaraat kasvavat kalastajien suosimaan kokoon, mutta koiraat jäävät pienemmiksi. Merimetso puolestaan saalistaa sekä pienikokoisia koiraita että naaraita. Sille tärkeää ravintoa ovat myös ahvenen ja kuhan kanssa kilpailevat lajit kuten monet särkikalat.
Pieniä kaloja on rannikkovesissä runsaasti ja niiden kuolevuus luonnossa on suurta muun muassa petokalojen saalistuksen takia. Iso osa merimetson syömistä kaloista olisi siis kuollut joka tapauksessa ennen kuin ne ehtivät kasvaa kalastettavaan kokoon.
Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Fisheries Research -lehdessä, ja sen tekemiseen osallistui tutkijoita Helsingin yliopistosta, Luonnonvarakeskuksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta.
Lisätietoja
Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto,
puh. 045 1375732, aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
Erikoistutkija Outi Heikinheimo, Luonnonvarakeskus (Luke),
puh. 0400 143046, outi.heikinheimo@luke.fi
Kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen, Helsingin yliopisto,
puh. 0400 850437, hannu.lehtonen@helsinki.fi
Tutkija Pekka Rusanen, Suomen ympäristökeskus (SYKE)
puh. 0295 251 580, pekka.rusanen@ymparisto.fi
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön: