Sinilevää rantavedessä. Kuva: Niina Yliknuussi, Ympäristöhallinnon kuvapankki
Laajojen sinileväkukintojen riski Suomenlahdella on suurempi kuin aikaisempina vuosina. Poikkeuksellisen ravinnetilanne johtuu muun muassa Pohjanmereltä vuonna 2014 ja 2016 Itämereen tulleista suolavesipulsseista, joiden seurauksena fosforipitoinen syvävesi saavutti Suomenlahden. Lisäksi jäätön ja tuulinen talvi sekoitti vesikerroksia ja toi ravinteita Suomenlahden pintaveteen. Myös Itämeren pääaltaan pohjoisosaan, Saaristomerelle ja Selkämeren eteläosaan voi muodostua huomattavia leväkukintoja.
SYKEn mukaan sinilevälauttojen muodostumisriski Suomen avomerialueilla on tänä kesänä suuri Suomenlahdella, lukuun ottamatta lahden itäistä osaa. Lisäksi riski on huomattava Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Saaristomerellä ja kaakkoisella Selkämerellä. Selkämeren keskiosassa kukintariski on kohtalainen. Selkämeren pohjoisosassa ja Perämerellä riski on vähäinen.
Levälauttojen syntyyn vaikuttaa eniten säätila. Runsaimmat kukinnat syntyvät mikäli tuuliset jaksot ja korkeapaine vuorottelevat kesällä siten, että syvemmältä tulevat ravinteet ruokkivat sinilevien kasvua ja veden lämpötila nousee sinileville suotuisaksi. Tuuli- ja virtausolosuhteiden takia leväpuuroa voi kasaantua rannoille paikoitellen. Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueilla ajoittuu yleensä heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat saattavat jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta eivät yhtä massiivisina kuin kesällä.
Suomenlahden ravinnetilanne on tällä hetkellä poikkeuksellinen
Vuoden 2017 poikkeuksellisen ravinnetilanteen taustalla on useita syitä. Vuoden 2016 lopulla voimakkaat idänpuoleiset tuulet aiheuttivat veden pinnan laskun Suomenlahdella. Seurauksena oli fosforipitoisen syvän veden virtaaminen Itämeren pääaltaasta Suomenlahteen. Jäätön ja tuulinen talvi sekoitti Suomenlahden vesipatsaan, jolloin syvän veden tuoma fosforin lisäys näkyy myös pintavedessä.
Pohjanmereltä vuosina 2014 ja 2016 saapuneet suolavesipulssit olivat siirtäneet edellään vanhaa fosforipitoista syvävettä Suomenlahden suulle. Kesän kukintoja suosiva ravinnetilanne olisi vallinneissa sääoloissa syntynyt myös ilman suolapulsseja. Ne kuitenkin voimistivat ilmiötä.
Poikkeukselliseen ravinnetilanteeseen vaikuttavat ilmiöt liittyvät Itämeren yleiseen rehevöitymistilanteeseen ja virtauksiin. Itäisen Suomenlahden ravinnekuormitus on kuitenkin selvästi vähentynyt viimeisenä vuosikymmenenä, mikä näkyy itäisen Suomenlahden tilan parantumisena.
Suomenlahden lisäksi Itämeren pääaltaan pohjoisosaan, Saaristomerelle ja Selkämeren eteläosaan on talvella muodostunut ravinnetilanne, jossa fosforia on suhteellisesti paljon verrattuna typpeen. Se mahdollistaa näillekin alueille tulevana kesänä varsin voimakkaat sinileväkukinnat, mikäli sääolot ovat kukintojen syntymisen kannalta sopivat. Näillä alueilla ravinnetilanne on kuitenkin lähempänä aikaisempien vuosien tasoa kuin Suomenlahdella.
Sinilevälauttojen muutokset voivat olla nopeita
Avomerellä muodostuneiden kukintojen kulkeutuminen lähelle rannikkoa riippuu suuresti kulloinkin vallitsevista tuuli- ja virtausoloista. Sinilevien pintakukinta voi kulkeutua saaristoon ja rannikoille erityisesti etelän puoleisten tuulten vallitessa. Voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin se on vaikeammin havaittavissa. Tyynen jakson aikana sinilevät nousevat taas nopeasti pintaan.
Sinilevälautta ilmasta kuvattuna. Kuva: Riku Lumiaro, Ympäristöhallinnon kuvapankki
Rannikolla ja saaristossa virtausolot ja ravinteiden kuormituslähteet voivat aiheuttaa paikallisia sinileväkukintoja erityisesti pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Lisäksi tuuli voi kasata sinilevää rantaveteen ja rannoille.
Sinilevät saattavat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja ihoa ärsyttäviä aineita. Runsaisiin sinileväkukintoihin on aina syytä suhtautua varoen.
Kukintoihin vaikuttaa talven ravinnetilanne
Sinileväkukintojen esiintymisriskiin vaikuttavat eniten edellisen talven typpi- ja fosforimäärät. Tiedot niistä saatiin SYKEn ja Ruotsin Ilmantieteen laitoksen (SMHI) talvella 2017 tutkimusalus Arandalla mittaamista ravinnepitoisuuksista. Esiintymisriski arvioitiin Itämeren ekosysteemimallilla SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä.
Tulevan kesän sääoloja ei kuitenkaan voi ennustaa riittävällä tarkkuudella, joten sinileväkukintojen arvio perustuu viiden aikaisemman vuoden tuuli-, virtaus- ja lämpötilaolosuhteisiin. Sinilevien esiintymisen riskinarvio kuvaa parhaiten avomerialueiden tilannetta.
Mallin antamat tulokset on arvioitu asiantuntijoiden voimin. Lopullisessa riskiennusteessa otettiin huomioon mallin epävarmuustekijät ja hyödynnettiin kokemuksia aikaisempien vuosien arvioinneista ja havainnoista. Lisäksi huomioitiin ravinnepitoisuuksien kehittyminen kevään 2017 aikana kauppalaivoilla tehdyn Alg@line-seurannan tulosten mukaisesti.
Levätiedotus alkaa
SYKEn merikeskus tiedottaa Suomen avomerialueiden levätilanteesta tästä viikosta alkaen viikoittain elokuun loppuun saakka.
Lisätietoja
Leväkukintojen riskinarvio
Johtava tutkija Harri Kuosa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 106
Suomenlahden ja Itämeren tila
Erikoistutkija Mika Raateoja, Suomen ympäristökeskus SYKE,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh.050 5355 709
Viestintä
Viestintäpäällikkö Sirpa Pellinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, 0295 251 502
Karttakuva tiedotusvälineiden käyttöön