Uutinen 12.12.2017 klo 12.00
Chemcather-passiivikeräin © Kirsti Krogerus
Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat kehittäneet ns. passiivikeräimeen perustuvan menetelmän maailman eniten käytetyn rikkakasvien torjunta-aineen, glyfosaatin, määrittämiseksi luonnonvesistä. Hankkeen tuloksia voidaan nyt hyödyntää vastaavissa virtausoloissa eri puolilla maailmaa.
Seuranta aiemmin puutteellista
Osa kasvinsuojeluaineista huuhtoutuu pelloilta pinta- ja salaojavalunnan mukana pintavesiin, missä ne voivat olla haitallisia vesieliöille. Glyfosaatin pitoisuuksista Suomen pintavesissä on tähän asti tiedetty vähemmän kuin monen muun torjunta-aineen. Syynä tilanteeseen on ollut se, että näytteiden analysointi tuo erillisanalyysin vuoksi lisäkuluja, eikä mikään säädös suoraan velvoita seuraamaan glyfosaatin pitoisuuksia. Muutamissa tehdyissä selvityksissä näytteenotto on lisäksi keskitetty kasvukaudelle, jolloin muiden samalla kertaa seurattavien kasvinsuojeluaineiden pitoisuudet ovat suurimmillaan. Tämä ei ole ollut optimaalista ympäristöseurantaa pääosin syyslevitteiselle glyfosaatille.
Aineiden pitoisuudet pintavesissä vaihtelevat merkittävästi lyhyessäkin ajassa riippuen muun muassa niiden levityksen ajankohdasta, huuhtoutumisesta ja veden virtauksesta. Perinteinen vesinäyte, joka määrittää torjunta-ainepitoisuutta tietyssä pisteessä tietyllä ajanhetkellä, voi siksi antaa harhaanjohtavan kuvan tilanteesta, koska riittävän tiheää näytteenottoa ei yleensä ole mahdollista järjestää.
Keräimet näyttävät altistusajan keskimääräisen pitoisuuden
Passiivikeräinten avulla voidaan määrittää haitallisten yhdisteiden keskiarvoinen pitoisuus tietyltä aikaväliltä. Luotettavaa tietoa glyfosaatin esiintymisestä saadaan näin lisäksi paljon kertavesinäytteitä kustannustehokkaammin. Esimerkiksi puolen vuoden keskimääräinen pitoisuus saadaan selville kuudella neljä viikkoa kerrallaan kestävällä altistuskerralla, kun perinteisiä kertavesinäytteitä tarvittaisiin vastaavan kattavuuden saavuttamiseksi vähintään parikymmentä.
Glyfosaattipitoisuuksia tutkittiin Varsinais-Suomessa sijaitsevalla Savijoella vuosina 2016 ja 2017 sekä vesinäytteiden että passiivikeräinten avulla. Passiivikeräimet kalibroitiin laboratoriossa niin, että luonnonvedessä altistettujen keräinten ng/keräin –pitoisuudet voitiin muuntaa ng/L –pitoisuuksiksi. Keräinten avulla laskettuja pitoisuuksia voitiin näin verrata suoraan vesinäytteistä määritettyihin pitoisuuksiin. Glyfosaattikeräimiä altistettiin vedessä kesällä 2016 kaksi viikkoa kerrallaan ja kesällä 2017 neljä viikkoa kerrallaan. Pitoisuudet jäivät huomattavassa osassa vesinäytteitä alle määritysrajan (21/29).
Glyfosaattipitoisuudet Savijoella Bränikkäläntien sillan näytepaikalla. Sinisellä merkityt pitoisuudet on määritetty vesinäytteistä ja punaisella merkitys passiivikeräimistä. Katkoviiva kuvaa glyfosaatin määritysrajaa.
Tutkimuksen rahoitti Salaojituksen tukisäätiö ry. Rahoitusta saatiin myös maa- ja metsätalousministeriön ”Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seuranta” (MaaMet) -hankkeelta.
Lisätietoja
- Tutkija Heidi Ahkola, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
- Tutkija Katri Siimes, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
- Lue myös SYKEn tutkijoiden Katri Siimeksen, Ville Junttilan, Emmi Vähän ja Samuli Puroilan blogi aiheesta (SAVE-hankkeen blogi 7.12.2017)
| Glyfosaatti on maailman eniten käytetty rikkakasvien torjunta-aine, jota on yleisesti pidetty tehokkaana ja ainoastaan kasveille haitallisena aineena. Keskustelua käydään kuitenkin nykyisin myös aineen mahdollisista terveysvaikutuksista ja muun muassa Euroopan parlamentti on hyväksynyt äskettäin kannanoton, jonka mukaan glyfosaatin käytöstä pitäisi jatkossa luopua kokonaan. Tieteellistä näyttöä glyfosaatin haitallisista vaikutuksista ei kuitenkaan ole, ja EU:n alueella aineella on myyntilupa ainakin vuoden 2022 lopulle saakka. |