Uutinen 19.9.2018 klo 16.11
© Sanna Vienonen
Etelä-Konnevedelle tuotettiin 3D-virtausmallia (Coherens) hyödyntäen kulkeutumismalli, jolla voitiin tarkastella yksittäisen muikunpoikasen kulkemaa matkaa ajassa taaksepäin. Näin voitiin arvioida poikasten kuoriutumispaikat.
Jyväskylän yliopiston johdolla tehdyssä tutkimuksessa yhdessä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa Suomen ympäristökeskuksen osuudessa mallinnuksella pyrittiin selvittämään, mistä kutupaikoista muikut päätyvät alueille, joilla ne kohta kuoriutumisensa jälkeen havaitaan.
Kuvassa on esitetty mallinnuksen perusteella kolmen yksittäisen muikunpoikasen kulkema reitti (vihreä, musta ja violetti viiva) kutualueelta poikaspyyntipaikalle (punainen piste). Lisäksi kuvaan on merkitty poikaspyyntipaikasta saatujen muikunpoikasten mallinnetut kuoriutumispaikat sinisävyisillä todennäköisyyksillä.
Konnevedellä muikun kutuun soveltuu noin 1,5–13,5 metrin syvyysvyöhyke, joten kutualueita on laajalti eri puolella rikkonaista järveä. Jyväskylän yliopiston toimesta kuoriutuneiden siikakalojen poikasmääriä on seurattu vuodesta 1999 asti, joten tietoa alueelta on hyvin saatavilla. Alkuoletuksena oli, että muikun strategiana on levittää kudussa munat laajalle alueelle ympäri järveä. Kuoriutumisen jälkeen virtaukset vielä voimistavat levittäytymistä.
Virtausmallinnuksen osalta haluttiin selvittää, kuinka paikalliset sääolosuhteista riippuvat virtaukset järvessä vaikuttavat muikun poikasiin.
Yksittäisenkin muikun reitti selville
Etelä-Konnevedelle tuotettiin kolmiulotteisella virtausmallilla kulkeutumismalli, jolla voidaan tarkastella muikunpoikasten kulkemaa matkaa järvessä. Muikunpoikasten kulkeutumista tarkasteltiin ajassa taaksepäin. Malliin syötettiin paikat, joissa poikaset oli havaittu, ja malli laski kulkeutumista ajassa taaksepäin aina kuoriutumishetkeen asti. Näin saatiin selville kuoriutumispaikka.
Mallissa voidaan tarkastella yhtä aikaa sekä veden virtauksen että muikun poikasen omien ominaisuuksien vaikutusta kulkeutumiseen, kuten niiden valohakuisuutta ja uimista vasten virtausta. Järvissä virtauksiin vaikuttavat muun muassa tuuli, lämpötila sekä tulevat ja lähtevät uomat. Näistä syistä virtaus ei välttämättä tuo poikasia kutualueen lähimpään rantaan.
Virtausmallinnuksiin voidaan jatkossa lisätä yhä useampia muuttujia, jolloin niillä voitaisiin mallintaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia järvien eliöihin ja kasveihin. Mallilla voidaan myös jäljittää haitallisten aineiden päästölähteiden sijaintia.
Etelä-Konneveden muikkujen mallinnus oli osa Freshabit Life IP -hanketta. Suomen ympäristökeskuksessa kehitettiin kolmiulotteista kulkeutumismallisovellusta. Kalabiologisen tiedon sisällyttämisestä malliin mm. muikunpoikasten käyttäytymisen ja Konneveden poikasten esiintymisen osalta vastasi Jyväskylän yliopisto. Luonnonvarakeskus on avustanut hankkeen kenttätöissä.
Lisätietoja
Erikoistutkija Saija Koljonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Janne Juntunen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Professori Juha Karjalainen, Jyväskylän yliopisto, etunimi.s.sukunimi@jyu.fi
Tutkija Tapio Keskinen, Luonnonvarakeskus, etunimi.sukunimi@luke.fi