Tiedote 18.12.2018 klo 8.57
Luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu Suomessa toista kertaa. Vajaasta 400 luontotyypistä noin puolet (48 %) arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisten osuus (59 %) on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa (32 %). Luontotyyppien tila ei ole parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana, vaan monien luontotyyppien kehityssuunta on arvioitu edelleen heikkeneväksi. Luontotyyppien tilaa on kuitenkin mahdollista parantaa.
Kesäaamuinen tammilaidun Paraisilla. Kaikki perinneympäristöt arvioitiin uhanalaisiksi. Kuva Riku Lumiaro.
Korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) arvioitiin 57 luontotyyppiä, joista peräti 40 on perinnebiotooppeja eli ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin myös mm. Etelä-Suomen savikkoalueiden virtavesiä, lettosoita sekä ilmaston lämpenemisen uhkaamia tunturien lumenviipymätyyppejä. Erittäin uhanalaisia (EN) ja vaarantuneita (VU) luontotyyppejä on eniten soiden, metsien ja Itämeren rannikon luontotyyppiryhmissä.
Uhanalaisimpia ovat perinnebiotoopit, paremmin säilyneitä kallio- ja tunturiluonto-tyypit
Kaikki perinnebiotoopit arvioitiin uhanalaisiksi, ja niistä valtaosa jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Toiseksi suurin uhanalaisten osuus on metsäluontotyypeillä (76 %) ja pienimmät osuudet puolestaan sisävesien (20 %), Itämeren (24 %) sekä kallioiden ja kivikoiden luontotyypeillä (25 %). Pienehköt uhanalaisten osuudet Itämeressä ja sisävesillä selittyvät osin luontotyyppien tilan huonolla tuntemuksella. On myös huomattava, etteivät uhanalaisten luontotyyppien osuudet kuvaa ainoastaan viimeaikaisen taantumisen voimakkuutta, vaan tuloksiin on voinut vaikuttaa myös varhaisempi taantuminen. Luontotyypin määrän tai laadun vertaaminen esiteolliseen aikaan korotti uhanalaisuusluokkaa vajaalla neljänneksellä luontotyypeistä, vaikka niiden viimeaikainen taantuminen ei olisi ollut yhtä voimakasta.
Luontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin luontotyyppien lukumäärän perusteella eri luontotyyppiryhmissä koko Suomessa. Pylväiden päissä esitetään kunkin ryhmän luontotyyppien lukumäärä. Uhanalaisuusluokat: LC = säilyvä, NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen, CR = äärimmäisen uhanalainen ja DD = puutteellisesti tunnettu. Uhanalaisia ovat luokkiin VU, EN ja CR arvioidut luontotyypit.
Ei-uhanalaisia eli silmälläpidettäviä (NT) tai säilyviä (LC) luontotyyppejä on eniten kallioiden ja kivikoiden sekä tunturien luontotyypeissä. Säilyviksi on arvioitu esimerkiksi karuja kallioita ja kivikoita sekä karuimpia ja esiintymisessään Pohjois-Suomeen painottuneita suoluontotyyppejä. Säilyvien luokkaan kuuluu myös luontotyyppejä, joiden pinta-ala on viime vuosikymmeninä lisääntynyt eikä merkittävää laadun heikkenemistä ole havaittu, kuten esimerkiksi vesien rehevöitymisestä hyötyneet merenrantaruovikot ja -pajukot.
Luontotyypeillä on monia uhkia, mutta tilan parantamiseen on keinoja
Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Uhanalaistumiseen johtaneiden syiden joukossa ilmastonmuutos katsottiin vielä varsin vähäiseksi tekijäksi (poikkeuksena tunturialue), mutta tulevaisuuden uhkatekijänä sen merkityksen arvioidaan kasvavan huomattavasti.
Nyt valmistuneen arvioinnin tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen. Tulevan työn avuksi arvioinnin tehneet asiantuntijaryhmät ovat laatineet yhteensä 70 ehdotusta toimenpiteistä, joiden avulla uhanalaistuneiden luontotyyppien tilaa voitaisiin parantaa. Avainasemassa on luontotyyppien parempi huomioiminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Luontotyyppien suojelua, hoitoa ja ennallistamista on tehostettava, ja myös uusia keinoja kuten ekologisia kompensaatioita on syytä kehittää. Ilmastonmuutos lisää entisestään luontotyyppien tilaa parantavien toimien käynnistämisen ja tehostamisen tarvetta, koska se vahvistaa monien uhkien, kuten rehevöitymisen haitallisia vaikutuksia.
Suomi edelläkävijä luontotyyppien arvioinnissa
Arvioinnissa otettiin käyttöön uusi kansainvälinen IUCN Red List of Ecosystems -menetelmä, jonka käytössä Suomi toimi edelläkävijänä. Menetelmässä on tarkoin määritellyt kriteerit luontotyyppien määrän ja laadun muutoksen sekä harvinaisuuden arvioimiseksi. Arvioinnissa tarkasteltiin kaikkia luontotyyppien pääryhmiä: Itämerta, rannikkoa, sisävesiä ja rantoja, soita, metsiä, kallioita ja kivikoita, perinnebiotooppeja sekä tuntureita. Luontotyyppien muutosta tarkasteltiin viimeisten 50 vuoden aikana ja historiallista muutosta verrattuna esiteolliseen aikaan eli 1750-lukuun. Myös tulevia muutoksia pyrittiin ennustamaan. Lisäksi arvioitiin, onko luontotyypin tilan kehityssuunta paraneva, vakaa vai heikkenevä.
Luontotyyppien ensimmäisen ja toisen uhanalaisuusarvioinnin tulokset eivät ole menetelmän muutoksen vuoksi suoraan vertailtavissa, mutta tuloksista käy ilmi, milloin uhanalaisuuden on tulkittu aidosti muuttuneen sitten edellisen arvioinnin. Aitoa muutosta havaittiin vain 22 luontotyypillä, ja lähes kaikissa tapauksissa muutos johti uhanalaisuusluokan kiristymiseen. Myös arviot luontotyyppien tilan nykyisestä kehityssuunnasta osoittavat pääosin heikkenevää kehitystä: koko maassa 57 % luontotyypeistä arvioitiin kehityssuunnaltaan heikkeneviksi ja vain 5 % paraneviksi.
Kaikki Etelä-Suomen virtavedet arvioitiin uhanalaisiksi. Niiden laatua ovat heikentäneet etenkin vesien säännöstely ja perkaukset sekä pienemmissä joissa ja puroissa ojitukset ja maa- ja metsätalouden ravinne-kuormitus. Virtavesien kunnostuk-seen on monia keinoja, jotka auttaisivat myös vaelluskaloja ja parantaisivat virkistyskäytön mahdollisuuksia. Kuva Anssi Teppo.
Luontotyyppien uhanalaisuutta arvioitiin mittavassa kolmivuotisessa hankkeessa, jossa oli mukana yli 120 asiantuntijaa eri tutkimuslaitoksista, yliopistoista ja hallinnosta. Työtä on koordinoinut Suomen ympäristökeskus, ja mukana ovat olleet kaikki keskeiset kansalliset toimijat, kuten Luonnonvarakeskus, useat yliopistot, Metsähallituksen luontopalvelut, Geologian tutkimuskeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Ahvenanmaan maakuntahallinto, Suomen Metsäkeskus ja Paliskuntain yhdistys. Työtä on ohjannut ja rahoittanut ympäristöministeriö ja sen asettama ohjausryhmä, jossa olivat mukana keskeiset luontotyyppitietoa tuottavat tahot.
Laaja tietopaketti koottiin julkaisuiksi
Uhanalaisuusarvioinnin tulokset taustatietoineen on julkaistu laajana raporttina
-
Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 osa 1
-
Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 osa 2
Luontotyyppikohtaiset tiedotteet
Lisätietoja
Ryhmäpäällikkö Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus, p. 0400 148 690,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Erikoistutkija Tytti Kontula, Suomen ympäristökeskus, p. 0400 148 680,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Ympäristöneuvos Aulikki Alanen, ympäristöministeriö, p. 040 684 7146,
etunimi.sukunimi@ym.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, p. 040 509 8654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Luontotyyppikuvia tiedotusvälineiden käyttöön