Hankekoordinaattori Sabrina Nykänen kiikaroimassa. © Marjut Suomi / YLE
Vuodenvaihteessa päättyneessä, Hämeenkyrön kunnan koordinoimassa Kadonneen helmen metsästys -hankkeessa etsittiin erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun mahdollisia tuntemattomia esiintymiä alueella, jossa sijaitsevat Etelä-Suomen ainoat lisääntyvät jokihelmisimpukkapopulaatiot. Uusia raakkuesiintymiä ei löydetty, mutta hankkeen tulokset vahvistavat käsitystämme siitä, että alueen tunnetut raakkuvesistöt ovat mittaamattoman arvokkaat. Hankkeen kesto oli 1.6.–31.12.2018, ja sitä rahoitti EKOenergian Ympäristörahasto.
Kartoitustoiminnan lisäksi hankkeessa kehitettiin paikkatietojärjestelmään ja Suomen ympäristöhallinnon tuottamiin, pääosin avoimiin paikkatietoaineistoihin perustuva työkalu, jolla potentiaalisia raakkupuroja ja -jokia voidaan kartoittaa Suomessa. Pienillä muutoksilla työkalu on sovellettavissa myös muihin maihin, joissa raakkua vielä esiintyy. Tämän tehokkaan menetelmän avulla voidaan kohdistaa rajalliset tutkimusresurssit ympäristötekijöiden perusteella kaikista todennäköisimpiin vesistöihin, joissa raakkua voi mahdollisesti esiintyä.
Mahdolliset viimeiset raakkuesiintymät löydettävä
Suomessa raakku rauhoitettiin ensimmäisenä selkärangattomana vuonna 1955 helmenkalastuksen vuoksi. Rauhoitus ei kuitenkaan pelastanut raakkua, sillä vaikka helmenkalastus loppui, lohikalakantojen heikentyminen, jokien perkaaminen ja valjastaminen sekä valuma-alueilta tuleva kuormitus ovat verottaneet raakkukantojamme. Etelä-Suomesta raakku on jo lähes kokonaan hävinnyt, ja sen tiedetään elävän enää seitsemässä joessa Oulun eteläpuolella.
Jokihelmisimpukoita esiintyy todennäköisesti vielä sellaisissa latvavesistöissä, jotka ovat säästyneet merkittäviltä ihmistoiminnan vaikutuksilta. Uusia, entuudestaan tuntemattomia raakkupopulaatioita löydetäänkin edelleen; esimerkiksi Turkimusojan raakut löydettiin vasta vuonna 2014 aktiivisen kuntalaisen toimesta. Kemijoen pääuomasta löydettiin raakkuja vuonna 2017, vaikka yleinen käsitys oli, että raakku olisi sieltä jo hävinnyt.
Kaikkia raakun esiintymispaikkoja ei siis vielä tiedetä, ja pitkäikäisenä lajina raakku on voinut säilyä pitkään myös sille epäsuotuisissa olosuhteissa. Systemaattinen kartoitustoiminta on edellytys sille, että nämä mahdolliset viimeiset jäljellä olevat raakkupopulaatiot voidaan löytää ja suojella. Raakkuja kannattaa etsiä ainakin sellaisista paikoista, joissa niitä on historiatietojen perusteella aikaisemmin ollut.
Paikkatietotyökalu kaikkien saatavilla
Hankkeessa kehitetyn paikkatietotyökalun ohjeet ovat kaikkien saatavilla Hämeenkyrön kunnan verkkosivuilla. Työkalu sopii muun muassa paikkatiedon perusteisiin perehtyneiden tutkijoiden, viranomaisten ja opiskelijoiden käyttöön. Tarpeen mukaan menetelmää saa myös jatkojalostaa.
Työkalu perustuu visuaaliseen paikkatietoanalyysiin, jossa paikkaan sidottuja aineistoja tarkastellaan päällekkäin. Analyysin tuloksena syntyy potentiaalisten raakkuvesistöjen paikkatietokanta, johon sisällytettyjä kohteita voidaan suodattaa eri hakukriteereillä tai asettaa ympäristömuuttujien perusteella paremmuusjärjestyksen raakun elinympäristövaatimusten kannalta. Näin voidaan tehokkaasti valita ne kohteet, joista raakkuja kannattaa etsiä.
Lisätietoja
Hankekoordinaattori Sabrina Nykänen, Kadonneen helmen metsästys -hanke, etunimi.s.sukunimi@gmail.com
Ympäristötarkastaja Kaisa Pieniluoma, Hämeenkyrön kunta, etunimi.sukunimi@hameenkyro.fi