© Ilkka Lastumäki / SYKE.
Merentutkimusalus Arandan talviseurantamatkalla tammi–helmikuun vaihteessa todettiin merkittäviä muutoksia Suomenlahden tilassa. Itäisimpiä havaintoasemia lukuun ottamatta Suomenlahden vesimassa oli tammikuun lopulla Hangon tasalle asti sekoittunut paikoin jopa 100 metrin syvyyteen asti. Sekoittuminen oli keskimääräiseen ajankohdan tilanteeseen verrattuna harvinaisen voimakasta. Tämä ilmeni kaikissa mitatuissa vedenlaadun ominaisuuksissa: lämpötilassa, suolaisuudessa, happipitoisuudessa ja ravinteiden pitoisuuksisa.
Vesipatsaan hapekas yläkerros oli sekoittunut syvempiin kerroksiin. Tämän seurauksena vedessä oli happea sekoittumissyvyyteen asti erittäin hyvin ja Suomenlahden happitilanne oli viime vuosikymmenien tilanteeseen verrattuna poikkeuksellisen hyvä. Myrkyllistä rikkivetyä ei todettu Suomenlahdella lainkaan.
Veden syvimpien kerrosten runsas fosforivaranto oli puolestaan sekoittunut koko vesikerrokseen. Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuudet olivat suuria verrattuna vuosien 1990–2019 keskiarvoon. Yhdellä havaintoasemalla pintaveden fosfaattipitoisuus oli mittaushistorian korkein. Pohjalla fosfaattipitoisuudet olivat vastaavasti alhaisia.
Merentutkimusalus Aranda tutki Suomen merialueiden tilaa seurantamatkalla 21.1.–7.2.2020. Tulokset perustuvat seurantamatkaan ja Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen instituutin (SMHI) tammi-helmikuussa 2020 keräämiin tietoihin sekä aiempina vuosina kerättyyn aineistoon. Tutkimukset ovat osa EU:n meridirektiivin ja Itämeren suojelukomission (HELCOM) seurantatoimintaa. Arandan matkan aikana huollettiin lisäksi automaattisia mittalaitteita Itämeren pääaltaalla ja Selkämerellä sekä kerättiin vesi- ja pohjanäytteitä haitallisten aineiden seurantaa varten. Perämerellä tehtiin kokeita aluksen jäissäajo-ominaisuuksien varmentamiseksi.
Itämeren pääaltaan happitilanne parantunut hieman
Itämeren pääaltaan happitilanne oli jonkin verran parempi kuin viime vuonna, vaikka alueen pohjoisosassa 75–80 metrin alapuolella vesi olikin hapetonta. Etelä-Itämeren parantunut happitilanne näkyy myös ruotsalaisten talven aikana tekemistä mittauksista. Itämeren pääaltaalla liukoista fosforia oli pohjan lähellä vähemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana. Myös pääaltaan parantunut happitilanne ja kohonnut suolapitoisuus viittaavat siihen, että Itämerelle olisi tullut Tanskan salmien kautta suolaisempaa ja hapekkaampaa vettä loppuvuodesta 2019.
Saaristomerellä meriveden pintalämpötila oli lämpimästä alkutalvesta johtuen 1–2° C tavanomaista korkeampi ja lähes koko vesimassa oli pinnasta pohjaan asti sekoittunutta. Happitilanne Saaristomerellä oli hyvä, kuten talvella yleensäkin. Liukoisen fosforin pitoisuudet olivat keskimääräisellä tasolla tai hiukan sitä korkeampia. Lumeton ja sateinen alkutalvi ei Saaristomerellä tehdyissä mittauksissa näkynyt poikkeuksellisen korkeina ravinnepitoisuuksina.
Selkämerellä fosforipitoisuudet kohonneet
Selkämerellä pohjanläheisten vesikerrosten suolapitoisuus oli korkeampi kuin aiempina vuosina. Liukoisen fosforin pitoisuudet ovat 2010-luvulla olleet Selkämerellä nousussa: pitoisuudet ovat lähes kaksikertaistuneet 10 vuodessa. Myös tammi–helmikuussa mitatut fosfaattipitoisuudet olivat ajankohdan keskiarvoja selvästi korkeampia.
Selkämerellä vuosia jatkunut fosforipitoisuuden nousu lisää leväkukintojen esiintymistodennäköisyyttä tulevana kesänä, vaikka ylijäämäfosforin pitoisuudet ovatkin viimevuotista alhaisempia.
Fosfaattien pitoisuudet pintavedessä Selkämeren keskiosassa vv. 2000–2020. Data: SYKE ja Swedish National Environmental Program.
Poikkileikkauskuva Itämeren happipitoisuuden tilanteesta Bornholmista Suomenlahdelle tammi-helmikuussa 2020.
Happipitoisuus Itämeren pohjavedessä talvikaudella 2017, 2019 ja 2020.
Suolaisuus Itämeren pohjavedessä talvikaudella 2017, 2019 ja 2020.
Laskennallinen ylimääräfosforin pitoisuus Itämeren yläkerroksessa (5–10 m syvyys) talvikaudella 2017, 2019 ja 2020.
Pintaveden fosfaattien pitoisuus Itämerellä talvikaudella 2017, 2019 ja 2020.
Lisätietoja
Suomenlahden tila: erikoistutkija, matkanjohtaja Harri Kankaanpää, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 258, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Itämeren pääaltaan, Saaristomeren ja Selkämeren tila: vanhempi tutkija, matkanjohtaja Pekka Kotilainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 317, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Fosforin kuormitus Itämereen: erikoistutkija Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 286, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Jääkoeajot: ylitarkastaja Jukka Pajala, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 491, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Viestintäasiantuntija Eija Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 242, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön: