Ilmastonmuutos aiheuttaa suuria muutospaineita lajeille ja monimuotoisuudelle. Tuore Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus osoittaa, että Suomessa ovat parhaiten pärjänneet ne harvat perhoslajit, jotka ovat kyenneet sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon aikaistamalla lentoaan ja siirtymällä pohjoisemmaksi. Sen sijaan 40 prosenttia perhoslajeista ei ole pystynyt reagoimaan kummallakaan tavalla ja niiden kannat ovat taantuneet.
Ilmastonmuutos aiheuttaa nopeita muutoksia Suomen luonnossa – mutta pysyvätkö lajit muutoksien mukana? Ilmaston muuttuessa sopeutuminen voi näkyä esimerkiksi perhosten lentoajankohdan, lintujen pesintäajan tai kasvien kukinnan aikaistumisena. Sopeutuminen voi näkyä myös lajin levinneisyysalueen siirtymisenä pohjoisemmaksi, kun yksilöt asuttavat uusia pohjoisempia alueita, missä olosuhteet ovat muuttuneet suotuisiksi.
Loistokultasiipi on harvinaistunut eteläisimmässäuomessa, jossa se on säilynyt runsaana vain parhaillaniittyalueilla. Pohjois-Suomessa laji on samaan aikaan levinnyt entistä pohjoisemmaksi. Valokuva Eija Putkuri.
Tutkijat painottavat, että monimuotoisuuden turvaamiseksi ilmastonmuutoksen voimistuessa on ensiarvoisen tärkeää turvata riittävän laajat, kytkeytyneet ja laadultaan hyvät elinympäristöt, koska ne mahdollistavat lajien sopeutumisen ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.
Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa verrattiin yö- ja päiväperhosten lentoajankohdan ja pohjoisen levinneisyysrajan muutosta sekä runsauden muutoksia noin 20 vuoden aikana.
”Yhteensä 45 prosenttia tutkituista lajeista oli joko siirtynyt pohjoisemmaksi tai aikaistanut lentoaan.” kertoo tutkijatohtori Maria Hällfors Helsingin yliopistosta. ”Ne pärjäsivät paljon paremmin, kuin ne 40 prosenttia lajeista, jotka eivät olleet reagoineet kummallakaan tavalla. Näiden huonosti reagoivien lajien kannat olivat keskimäärin heikentyneet. Eniten runsastuivat ne 15 prosenttia lajeista, jotka sekä siirtyivät pohjoisemmaksi että aikaistivat lentoaan. Tämä osoittaa, että reagointikyky muuttuvaan ympäristöön on lajille elintärkeää.”
Vain harva laji on aikaistanut lentoaikaansa
Kiinnostava löytö oli myös se, että vaikka lähes puolet lajeista oli siirtynyt pohjoisemmaksi, niin vain 27 prosenttia lajeista oli aikaistanut lentoaan.
”Tämä tulos eroaa muualla Euroopassa tehdyistä havainnoista, missä lentokauden aikaistuminen on ollut paljon yleisempää perhosilla”, huomauttaa erikoistutkija Juha Pöyry Suomen ympäristökeskuksesta.
Suomessa eniten lentoaan ovat aikaistaneet aikuisena talvehtivat lajit, kuten neitoperhonen. Vaikuttaakin siltä, että Suomessa perhoslajit reagoivat herkemmin juuri siirtymällä pohjoisemmaksi kuin aikaistamalla lentoaan. Aiempaa pohjoisempana esiintyviä lajeja ovat nykyään esimerkiksi niitty-yökkönen ja loistokultasiipi.
”Voi olla, että valoisuuden lisääntyminen kevään edetessä on tärkeämpi vihje perhoselle lentokauden aloitukseen kuin lämpö itsessään” Pöyry jatkaa.
Riittävät elinympäristöt ovat avainasemassa
Yksi mahdollinen syy sille, että optimaalista reaktiota, eli aikaisempaa lentoaikaa yhdistettynä siirtymiseen pohjoisemmaksi, tapahtui niin harvalla lajilla voi olla sopivien elinympäristöjen vähäisyys.
”Jotta eliöt pystyvät reagoimaan ilmastonmuutokseen levittäytymällä pohjoisemmaksi, tarvitaan riittävän paljon sopivia, sekä laadukkaita elinympäristöjä”, selittää erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta.
Aikuisena talvehtiva neitoperhonen on aikaistanut lentoaan keväällä. Valokuva Mikko Kuussaari.
Monien perhosille tärkeiden elinympäristöjen määrät ovat vähentyneet, minkä takia myös monien perhoslajien kannat ovat heikentyneet. Esimerkiksi monet päiväperhoslajit ovat kärsineet niittyjen vähentymisestä.
”Pienentynyt perhoskanta ei yleensä pysty tarjoamaan riittävää pohjaa perhosten levittäytymiseen uusille alueille tai perinnölliselle vaihtelulle, joka mahdollistaisi lentokauden siirtymisen aikaisempaan ajankohtaan.” Kuussaari jatkaa. Monimuotoisuuden turvaamiseksi onkin ensiarvoisen tärkeätä ylläpitää riittävän laajoja, toisiinsa hyvin kytkeytyneitä ja laadultaan hyviä elinympäristöjä.
Pitkäaikaiset seurannat mahdollistavat tutkimusta
Tutkimuksessa hyödynnettiin kahdessa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa pitkäaikaisseurannassa kerättyjä tietoja perhosten lentoajankohdista. Näistä Valtakunnallinen yöperhosseuranta aloitettiin vuonna 1993 ja Maatalousympäristöjen päiväperhosten seuranta vuonna 1999. Lajien levinneisyysrajan muutosten laskemiseksi käytettiin Suomen Lajitietokeskuksen kautta avoimesti saatavilla olevaa kansalaishavaintoaineistoa.
Niitty-yökkönen ei ole aikaistanut lentoaikaansa mutta lajin levinneisyys on siirtynyt pohjoisemmaksi. Levinneisyysalueensa sisällä niitty-yökkösen kanta on pysynyt Suomessa vakaana 2000-luvulla. Valokuva Helmut Diekmann.
”Ilman näitä pitkäaikaisia seurantoja ja vapaaehtoisten perhosharrastajien suurta työpanosta havaintojen keräämisessä sekä yhteistyötä eri tutkimusorganisaatioiden välillä, tämänkaltaiset satojen lajien analyysit eivät olisi mahdollisia”, kertoo apulaisprofessori Marjo Saastamoinen Helsingin yliopistosta.
Yhteystiedot
Tutkijatohtori Maria Hällfors, Helsingin yliopisto, maria.hallfors@helsinki.fi, puh. 040 721 34 74
Erikoistutkija Juha Pöyry, Suomen ympäristökeskus, juha.poyry@syke.fi, puh. 0295 251 534
Erikoistutkija Mikko Kuussaari, Suomen ympäristökeskus, mikko.kuussaari@syke.fi, puh. 040 525 62 49
Apulaisprofessori Marjo Saastamoinen, Helsingin yliopisto, marjo.saastamoinen@helsinki.fi, puh. 040 513 88 88
Valokuvia tiedotusvälineiden käyttöön