Lettosoita inventoidaan kuluvana kesänä osana Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimaa LETOT-hanketta. Hanke sisältyy vuonna 2020 käynnistyneeseen Helmi-elinympäristöohjelmaan. Letot ovat suoluontotyypeistä monimuotoisimpia ja uhanalaisimpia. Lähes puolet uhanalaisista suolajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lettojen turvaamisella on siksi merkittävät monimuotoisuusvaikutukset.
Poroja välipintaletolla Sallan Possolinaavalla. Lapin lettosuot ovat tärkeitä kesälaitumia poroille. Kuva: Lauralotta Muurinen.
Maastoinventoinneista suojelualueiden ulkopuolella vastaavat ELY-keskukset. Vuonna 2021 inventoidaan Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa sekä Keski-Lapissa Kittilän ja Sallan seuduilla. Inventointi laajene lähivuosina myös muualle maahan.
Inventointi tuottaa tietoa lettojen esiintymisestä ja niiden tilasta sekä hoito- ja ennallistamistarpeesta. Tuotettua tietoa voidaan käyttää esimerkiksi lettojen tilan arvioinneissa sekä luonnonarvot huomioivassa maankäytön suunnittelussa. Hankkeessa tehdään yhteistyötä useiden tahojen kanssa, jotka tuottavat tai tarvitsevat toiminnassaan tietoja lettoesiintymistä. Tavoitteena on lisätä avointa tietoa lettoluonnosta.
Letot ovat monimuotoisinta, mutta myös uhanalaisinta suoluontoa
Letot ovat suoluontotyypeistä monimuotoisimpia ja harvinaisimpia. Lettoja esiintyy eniten ja lajirikkaimpana alueilla, joilla maa- ja kallioperässä on runsaasti kalkkia. Myös runsas pohjavesien purkautuminen, esimerkiksi harjujen ja reunamoreenien tuntumassa tai vaarojen rinteillä, voi muodostaa paikoin lettokasvillisuudelle sopivat olosuhteet.
Letot ovat harvinaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa, jossa jäljellä olevat esiintymät ovat usein pieniä ja laadultaan heikentyneitä. Pohjois-Suomessa tilanne on parempi, mutta sielläkin lettoluonto on monin paikoin muuttunut. Lettoja on raivattu pelloksi ja ojitettu metsänkasvatusta varten. Ojitukset ja muu maankäyttö lettosuon valuma-alueella voi muuttaa myös ojittamattoman leton vesitaloutta ja aiheuttaa kuivahtamista, karuuntumista ja lettolajiston taantumista.
Lähes kaikki lettoluontotyypit ovat valtakunnallisesti uhanalaisia. Lettojen taantuminen on heikentänyt myös lettolajiston elinvoimaisuutta. Lähes puolet uhanalaisista suolajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lettojen turvaamisella on siksi merkittävät monimuotoisuusvaikutukset.
Ajantasainen tieto auttaa lettojen vaalimisessa
Tiedon tason parantaminen lettojen esiintymisestä ja tilasta edistää maanomistajien mahdollisuuksia ottaa esiintymät huomioon toiminnassaan. Näiden arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiseen on hyviä keinoja. Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain perusteella turvattavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai sen kaltaiset letot reunusmetsineen ovat myös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan eli METSO-ohjelmaan sopivia elinympäristöjä.
Lettoja voidaan turvata METSO-ohjelman tai Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa, joko vapaaehtoisen suojelun keinoin tai luonnonhoito- tai ennallistamistoimenpiteillä.
Letot ovat suoluontotyypeistä ravinteisimpia ja lajirikkaimpia. Kuvassa kuusamolaista lettokorpea. Kuva Hannu Nousiainen.
Helmi-ohjelma
Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön Helmi-ohjelman toimet kohdistuvat Suomen luonnon köyhtymisen merkittävimpään tekijään eli elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Toiminta perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Suojeltavista alueista saa korvauksen ja valtio tukee kunnostus- ja hoitotoimia.
Lisätietoja
Vanhempi tutkija Aira Kokko, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 290, etunimi.sukunimi@syke.fi
Tutkija Suvi Kolu, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 252 207, etunimi.sukunimi@syke.fi
Lue aiheesta lisää
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön