Kesällä 2021 merimetsojen pesiä laskettiin Suomessa 24 300 kappaletta. Päijät-Hämeessä varmistettiin ensimmäiset onnistuneet sisämaan pesinnät. Suomen pesimäkanta on vaihdellut enää muutamalla prosentilla vuoden 2015 jälkeen. Alueellisesti pesämäärien vuotuiset vaihtelut ovat edelleen suuria, ja merikotkan saalistuksen vaikutus poikastuottoon sekä yhdyskuntien sijoittumiseen on yhä voimistumassa.
Kirkkonummen merimetsoyhdyskunta. Kuva Heikki Kotiranta.
Suomen pesimäkanta pieneni kuudella prosentilla (noin 1 500 pesällä) edelliskesästä. Suomenlahdella sijaitsi kolmannes merimetson pesistä, Selkämerellä neljännes, Saaristomerellä viidennes, Merenkurkussa 12 prosenttia ja Perämerellä kahdeksan prosenttia. Kanta pieneni Selkämerellä 13 prosenttia, Merenkurkussa 12 prosenttia, Suomenlahdella kuusi prosenttia ja Saaristomerellä prosentin verran. Itäisellä Suomenlahdella kanta lähes puolittui. Kasvua 36 prosenttia oli vain Perämerellä.
Kokonaisuudessaan Pohjanlahden merimetsokanta pieneni seitsemän prosenttia ja oli reilu 11 300 pesää, joista Selkämerellä noin 6 680, Merenkurkussa 2 800 ja Perämerellä 1 850 pesää. Suomenlahdella kanta oli noin 8 000 pesää ja Saaristomerellä 4 950 pesää.
Lahden Vesijärvellä havaittiin pienessä yhdyskunnassa 13 onnistunutta merimetson pesintää. Porin rannikkoalueen lintujärvelle edelliskesänä syntynyt yhdyskunta vahvistui 460 pesään.
Merimetson pesämäärät 2012–2021 Suomen aluevesillä ja sisämaassa.
Suurimmat yhdyskunnat etäällä toisistaan
Merimetsoyhdyskuntia havaittiin Suomessa 61 kappaletta yhteensä 97 luodolla tai saarella. Näistä Perämeren Iissä pieni ryhmä merimetsoja oli asettunut pesimään neljälle linjataululle. Yhdyskuntien määrä oli korkeampi kuin aiempina vuosina, mutta jopa 40 prosenttia kaikista yhdyskunnista oli vain alle sadan pesän suuruisia.
Yli puolet koko kannasta pesi seitsemässä suurimmassa yhdyskunnassa. Yli tuhannen pesän yhdyskunnat sijaitsivat Raumalla (noin 3 660 pesää), Turussa (1 770), Mustasaaressa (1 740), Porvoossa (1 730), Kirkkonummella (1 590) Kristiinankaupungissa (1 240) ja Uudessakaupungissa (1 160). Suurimpien yhdyskuntien etäisyys vaihteli toisistaan 40–150 kilometriä.
Merimetsokannan prosentuaalinen kasvu 2012–2021 Suomen merialueilla ja sisämaassa.
Kuntatasolla kannat pienenivät merkittävästi, noin 900–1 100 pesällä, sekä Virolahdella, Loviisassa että Eurajoella. Myös sekä Uudessakaupungissa että Vaasassa kannat pienenivät noin 400–550 pesällä. Kannat kasvoivat voimakkaimmin, noin 350–450 pesällä, Porvoossa, Espoossa, Kristiinankaupungissa, Kokkolassa ja Mustasaaressa.
Kokonaan uusilla paikoilla havaittiin yhdyskunnat Kotkassa, Porvoossa, Inkoossa, Mustasaaressa ja Iissä. Seitsemän yhdyskuntaa autioitui edellisvuodesta ja yhtä monen havaittiin asettuneen pesimään entisille paikoille yhden tai useamman vuoden tauon jälkeen.
Laittomia yhdyskuntien häirintöjä havaittiin yksittäisissä yhdyskunnissa Virolahdella, Loviisassa ja Porissa. Loviisan länsiosan saaristosta häädetyn yhdyskunnan tulkittiin siirtyneen Porvoon sisäsaaristoon, kahdelle metsäiselle saarelle, minne syntyi yli 300 pesän yhdyskunta. Lisäksi ainakin Mustasaaressa ja Loviisan itäosassa oli viitteitä häirinnöistä.
Merimetson pesämäärät merialueittain 2012–2021
Merikotkan saalistus voimistuu yhä
Merikotkan saalistus voimistui edelleen heikentäen poikastuottoa suurissakin yhdyskunnissa. Tämän seurauksena merimetsoja palaa synnyinseuduilleen tulevina vuosina suhteellisesti vähemmän kuin aiemmin. Merikotkan saalistus vaikuttaa myös yhdyskuntien sijoittumiseen ja pesintätapaan: pesinnät painottuvat enenevässä määrin sisäsaaristoon ja metsäpesintöjen osuus kasvaa.
Laajimmat merikotkien aiheuttamat pesintöjen epäonnistumiset havaittiin Eurajoella, Porissa ja Uudessakaarlepyyssä. Eurajoella pesintään uskaltautui vain noin 450 pariskuntaa, mutta aloitetut pesinnät epäonnistuivat. Edelliskesänä samoissa kahdessa yhdyskunnassa oli yhteensä lähes 1 600 pesää. Porin saaristoyhdyskunnan pesämäärä pieneni merikotkan takia kolmanneksella ja aloitetuista vajaasta 900 pesinnästä epäonnistui lähes puolet. Uudessakaarlepyyssä pesinnät onnistuivat enintään neljänneksessä reilusta 500 pesästä.
Puissa pesivien merimetsojen osuus on ollut selvässä kasvussa edelliskesästä lähtien ja kuluneena kesänä puupesien osuus oli vajaa puolet. Pinta-alat ovat kuitenkin pieniä: vähintään puolen hehtaarin kokoisilla metsävaltaisilla saarilla, joita oli 16 kappaletta Porvoosta Raumaan, kattoi pesimäala noin 28 hehtaaria. Kaikkien pesimäluotojen pienemmät puustoiset alat mukaan lukien kokonaisala jäi noin 32 hehtaariin. Koko Suomen merimetsokannan pesimäala oli yhteensä noin 75 hehtaaria.
Merimetsoyhdyskuntien laskentoihin, etsintöihin ja tarkistuksiin osallistui lähes 90 henkilöä.
Merimetson alueelliset pesämäärät (kpl) 2021
Merimetson seurannalla kerätään perustietoa lajin ekologiasta ja levittäytymisestä Suomessa. Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti, eikä se kuulu EU:n metsästettävien lajien listalle.
Lisätietoja
Tutkija Pekka Rusanen, Suomen ympäristökeskus, p. 0400 148 691, etunimi.sukunimi@syke.fi
Erikoissuunnittelija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, p. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@syke.fi
Lue aiheesta lisää
Lehdistökuvia