Uudessa hallitusohjelmassa on laajoja ja kunnianhimoisia ilmasto- ja ympäristötavoitteita. Hiilineutraali ja monimuotoisuuden turvaava Suomi on hieno tavoitetila ja siihen pääsemiseksi on nimetty lukuisia keinoja. Hallitusohjelman toimeenpanossa onkin tärkeää tarkastella eri ohjauskeinojen johdonmukaisuutta. Keinojen tulee yhdessä parantaa kestävyyttä kaikilla ulottuvuuksilla.
Hallitusohjelman keskiössä on pyrkimys ratkaista ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen aiheuttamia haasteita. Keinoina mainitaan muun muassa metsien ja maankäytön ohjaus sekä energiapolitiikka ja kiertotalous.
Osa hallitusohjelman toimenpiteistä on kirjattu tarkasti, osa väljemmin. Osa toimista on kohdennettu tietylle sektorille ja osa luo vaatimuksia sektorirajat ylittävälle päätöksenteolle. Koska toimenpiteitä on kirjattu hyvin suuri määrä, seuraavaksi on tärkeää tarkastella sitä, miten ne tuottavat tavoiteltuja vaikutuksia sekä mahdollisia sivuvaikutuksia. Osa toimenpiteistä saattaa lyödä toisiaan korville.
Hallitusohjelman valmistelussa kuultiin poikkeuksellisen paljon asiantuntijoita ja myös monet SYKEn asiantuntijat esittelivät tutkimukseen ja laajoihin tietoaineistoihin perustuvia näkökulmia päätöksenteon pohjaksi. Mutta miten nyt aikaansaatu hallitusohjelma pystyy kokonaisuutena edistämään kestävyyttä? Hallitusohjelman valmistelussa paljon median huomiota saanut metsien hiilitasekeskustelu on hyvä esimerkki mahdollisista ristiriitaisuuksista sekä kestävyyden ja johdonmukaisuuden tarkastelun tärkeydestä.
Hallitusohjelma pyrkii vahvistamaan metsien hiilinieluja huolehtimalla metsien kasvukyvystä ja terveydestä, monipuolistamalla metsien hoitoa ja vaikuttamalla metsäpinta-alaan. Luonnon monimuotoisuutta turvataan kanavoimalla julkista rahoitusta suojeluun, edistämällä ennallistamista ja talousmetsien luonnonhoitoa sekä sisällyttämällä luonnonsuojelutavoitteita maankäytön, infrastruktuurihankkeiden ja verotuksen ohjaukseen. Metsätalouden vesistövaikutuksien vähentäminen mainitaan hyvin yleisesti.
Maankäytön ohjaus on tärkeä keino, joka palvelee sekä ilmasto- että luontotavoitteita. Myös uudet keinot, kuten ekologinen kompensaatio ja investointien ilmastovaikutusten arvioinnin kehittäminen voivat parhaimmillaan tukea ilmastovaikutusten ja muiden ympäristövaikutusten tarkastelua ja edistämistä yhdessä. Eri ohjauskeinojen kokonaisuutta on kuitenkin vielä arvioitava, eikä huomio saa keskittyä esimerkiksi pelkästään hiilitaseeseen.
Epäjohdonmukainen ohjaus on resurssien tuhlausta, siksi se kannattaa tunnistaa. Esimerkiksi metsänhoidon tehostaminen ja metsien terveyden edistäminen ovat osittain ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kanssa. Vuodenvaihteessa valmistuneet luontotyyppien ja lajiston uhanalaisuusarviot osoittavat, että tehokkaan metsätalouden tuottama yhdenmukainen metsän rakenne heikentää metsäluonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuus hyötyisi vanhoista ja kuolleista puista sekä lehtipuista. Jo tämä esimerkki osoittaa, että hallitusohjelman toimeenpanoon tarvitaan kokonaisvaltaista kestävyysarviointia, joka pureutuu ohjauskeinoihin.
Luonnonsuojeluun tarkoitetun METSO-ohjelman, aktiivisen luonnonhoidon ja kunnostamisen rinnalla on myös hyvä arvioida haitallisten vaikutusten välttämistä mahdollistavat toimet. Kaikkein kustannustehokkainta voi olla purkaa kannustimia, joilla on kielteisiä vaikutuksia kokonaiskestävyyteen.
Hallitusohjelmassa on sitoumus vaikutusten arviointiin sekä tietopohjaiseen ja poikkihallinnolliseen päätöksentekoon. Kokonaisvaltainen vaikutusten arviointi edellyttääkin eri tietolähteiden yhdistämistä. Hallitusohjelman toimeenpanossa on tärkeä tarkastella ohjausmekanismien johdonmukaisuutta kestävyyden eri ulottuvuuksia vasten ja ulottaa arviointi myös aluetasolle. Päätökset eivät vaikuta pelkästään valtakunnan talouteen, työllisyyteen, hiilitaseeseen tai luontoon, vaan vaikutukset tulevat nimenomaan alueelle, paikallisten ihmisten koettaviksi ja maakunnan hallittaviksi. Arvioinnissa tulee tarkastella sitä, kenen kannettavaksi suorat ja epäsuorat vaikutukset tulevat.
Eeva Primmer on SYKEn tutkimusjohtaja.
Puh. 0295 251 521
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi