Alkuvuotta väritti keskustelu Suomen biotalouden kestävyydestä. Se kulminoitui avoimeen tutkijakirjeeseen. Siinä joukko tutkijoita ilmaisi huolensa siitä, että ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset jäävät metsiä kokevassa päätöksenteossa huomiotta. Kärjekästä keskustelua käytiin lähinnä tutkimustiedon pätevyydestä. Vähemmälle huomiolle keskustelussa jäi päätöksentekijöiden arki, eli se, millaisissa tilanteissa päätöksentekijät joutuvat ristiriitaisia argumentteja puntaroimaan.
Päätöksentekijät pyrkivät päätöksillään moniin eri tavoitteisiin. Tavoitteiden ristiriitaisuus korostuu, kun pyritään kattaviin yleishyödyllisiin päämääriin. Sovittaessaan yhteen eri tavoitteita ja hyötyjä päätöksentekijät nojaavat erilaisiin arvoihin ja argumentteihin. Arvoja ja tiedon käyttöä päätöksenteossa tutkittiin EU:n rahoittamassa BESAFE -hankkeessa ja SYKEn johtamassa, niin ikään EU:n rahoittamassa OpenNESS -hankeessa. Edellisessä tutkittiin luonnonsuojeluargumentteja ja jälkimmäisessä ekosysteemipalvelukäsitteen viemistä käytäntöön.
Tutkimusten tuloksia julkaistiin tänä kesänä Environmental Policy and Governance -lehdessä. Tutkimukseen haastateltiin 43 luonnonsuojelun parissa työskentelevää päätöksentekijää yhdeksästä Euroopan maasta. Tarkastelun kohteena olivat toisaalta vastaajien henkilökohtaiset näkökulmat luontoon ja ekosysteemipalveluihin ja toisaalta se, mitä he tunnistivat niihin liittyvässä päätöksenteossa vallitseviksi yleisiksi näkökulmiksi.
Päätöksentekijöiden omina näkökulmina tulivat esiin luonnon itseisarvo, luonnon ihmisille tuottamat erilaiset hyödyt, käytännön luonnonsuojelu sekä ihmisen ja ekosysteemien monimutkaisia yhteyksiä korostava näkökulma. Päätöksenteossa vallitsevina näkökulmina nousivat esiin utilitaristinen näkökulma, vakuutusarvonäkökulma ja tiedollinen näkökulma. Utilitaristisessa näkökulmassa korostuu luonnon hyödyntäminen. Vakuutusarvonäkökulmassa korostuu geneettinen monimuotoisuus ja kestävyyden merkitys tulevaisuuden epävarmuuksien ja riskien hallinnassa. Tiedollisessa näkökulmassa korostuu ymmärrys ja tieteellinen tieto.
Ne päätöksentekijät, joille luonnon itseisarvo on tärkeä, mutta jotka näkevät utilitarististen arvojen vallitsevan päätöksenteossa, kokevat työssään voimakasta ristiriitaa. Kaikkein vähiten ristiriitaa omien ja päätöksenteossa vallitsevien arvojen välillä kokevat ne, joiden mielestä vakuutusarvo korostuu päätöksenteossa.
Tulosten perusteella luonnon itseisarvon ja utilitaristisen ajattelumallin välisen arvoristiriidan ratkaisemiseksi on tarpeen kehittää toimintatapoja. Niiden kehittämistä voi helpottaa havainto siitä, että utilitaristinen näkökulma on enemmän päätöksentekojärjestelmään liittyvä kuin päätöksentekijöiden henkilökohtainen näkökulma. Havainto auttaa vähentämään kärjistämistä, kun arvoja käsitellään päätöksenteossa.
Ennen kaikkea tulokset osoittavat, että pitkän tähtäimen hyötyjen tunnistaminen ja riskien hallinta, eli vakuutusarvonäkökulma, voisi toimia ristiriitoja avaavana luonnonsuojelun lähtökohtana. Tämä voisi toimia myös Suomen metsä- ja biotalouden päätöksenteossa. Ekosysteemien tulevaisuuteen ja kestäviin ratkaisuihin keskittyvä keskustelu voisi auttaa pääsemään arvoristiriitojen yli.
Eeva Primmer on SYKEn tutkimusprofessori ja politiikka-analyysit -ryhmän päällikkö. Metsänhoitajana ja luontoasioiden parissa työskennellessään Eeva on aina tarkastellut sitä, miten ihmiset ja organisaatiot tekevät päätöksiä.
Puh. 0295 251 521
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.