Maanparannusaineiden yhteiskäytön mahdollisuudet – kiertotaloutta ja maanhoitoa (AIN3)

Vuosia jatkuneesta systemaattisesta työstä huolimatta vesientila ei Suomessa juurikaan ole muuttunut. Erityisesti hajakuormituksena vesistöön valuvan maatalouden kuormitus on edelleen merkittävä paine monen vesistön osalta. Tehokkaita menetelmiä kuormituksen vähentämiseksi on kuitenkin olemassa. Kipsi, rakennekalkki ja ravinnekuitu ovat kaikki osoittaneet vesiensuojelullisen potentiaalinsa erillisissä tutkimushankkeissa. Niiden laajaperäinen hyödyntäminen ja täyden vesiensuojelupotentiaalinen saaminen käyttöön vaatii aineiden hyödyntämisen tasa-arvoisina menetelminä osana viljelijän käytettävissä olevaa vesiensuojelupalettia. 

Maanparannusaineilla pyritään parantamaan maanrakennetta, vesitaloutta ja sadontuottokykyä. Näillä toimenpiteillä on vaikutusta myös pellon valumaveden laatuun. Mitä paremmin maaperä toimii kasvualustana, sitä vähemmän maa-ainesta ja ravinteita kulkeutuu vesistöön.

Viime aikoina on alettu levittää pelloille lähinnä teollisuuden sivuvirroista jalostettuja tuotteita kuten kipsiä, rakennekalkkia ja maanparannuskuitua, joilla voidaan vaikuttaa maan rakenteeseen. Kiinnostusta esimerkiksi kipsin levitykseen on pyritty lisäämään erilaisilla hankkeilla, joissa kipsi sekä sen toimitus ja levitys tarjotaan viljelijälle ilmaiseksi. Samantyyppisiä hankkeita on ollut myös rakennekalkille ja maanparannuskuidulle. Samalla on tuotettu tietoa maanparannusaineen valinnasta sekä vaikutuksista maahan ja ravinnehuuhtoumiin. Hankkeissa on huomattu, että yksi ja sama aine ei välttämättä sovi kaikille viljelylohkoille tai valuma-alueille. Sen takia AIN3-projektissa selvitetään kolmen maanparannusaineen rinnakkaiskäyttöä samalla valuma-alueella.

Projektissa valitaan valuma-alue, jossa käytetään eri maanparannusaineita ja selvitetään niiden vaikutusta valumaveden laatuun sekä peltomaan rakenteeseen ja sadontuottokykyyn. Lisäksi tarkastellaan haastattelu- ja kyselytutkimuksilla, miten viljelijöiden maanparannusaineiden valinta toteutuu ja mitkä tekijät vaikuttavat heidän päätöksentekoonsa, sekä tuotetaan lisätietoa viljelijöiden ja neuvojien päätöksenteon tueksi.

Projektin tavoitteena on:

  1. arvioida ja mitata eri maanparannusaineiden vaikutuksia ympäristöpäästöjen vähentämisen, maaperän kasvukunnon, sekä sadontuoton parantamisen ja käytettävyyden näkökulmista
  2. selvittää eri maanparannusaineiden kohdentamiseen käytettävien tietojen (viljavuusanalyysi, paikkatietoaineistot) hyödyntämistä viljelijän valinnan tukena ja vesiensuojeluhyödyn optimoimiseksi
  3. selvittää viljelijöiden kiinnostusta käyttää maanparannusaineita ja päätökseen vaikuttavia tekijöitä
  4. tuottaa tarvittavaa lisätietoa suunnittelijoille, neuvojille ja viljelijöille maaparannusaineiden hyödyistä, ympäristövaikutuksista, kustannustehokkuudesta ja käytettävyydestä sekä niiden käyttöön liittyvistä reunaehdoista
  5. valmistella konkreettisia keinoja ja kannustimia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä maanparannusaineiden laaja-alaisen käytön lisäämiseksi yhteisen maatalouspolitiikan osana tai rinnalla, esittämällä vaihtoehtoja maanparannusaineiden käytön rahoittamiseksi ja käytännön toteutuksen järjestämiseksi

Projekti koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisen osan aikana (1.1.2023–31.5.2024) etsitään sopiva valuma-alue sekä selvitetään, miten valita sopivin maanparannusaine kullekin peltolohkolle. Toisessa osassa (1.6.2024–31.12.2025) toteutetaan suunnitellut levitykset ja vastataan hankkeelle asetettuihin tavoitteisiin. 

Tutkimusalue on Savijoen valuma-alue, jossa on jo aiemmin toteutettu aiheeseen liittyvää tutkimusta mm. SAVE ja SAVE2-projekteissa. 

Pelto_oraalla
Pelto vihertyy © Kuva: Sari Väisänen
 
Julkaistu 2.2.2024 klo 12.01, päivitetty 2.2.2024 klo 13.18

Kohderyhmä: