Vesiruton hyötykäyttö – riesasta raaka-aineeksi (Elodea)

 

Tausta

 

Koillismaalla monet järvet ovat joutuneet haitallisen vieraslajin, kanadanvesiruton, valtaamiksi. Suomessa se on levinnyt Koillismaan lisäksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Vesirutto on erittäin herkkä leviämään kasvutapansa takia. Kanadanvesirutto on uposkasvi, joka kasvaa erityisesti kirkasvetisissä, matalissa ja lievästi rehevöityneissä järvissä, lammissa sekä hitaasti virtaavissa jokivesissä ja suurissa ojissa.

Vesiruttomassan hajoaminen syksyllä palauttaa kasviin sitoutuneet ravinteet vesistöön sekä kuluttaa veden happea, mikä voi johtaa ravinteiden vapautumiseen myös sedimentistä. Massaesiintymä saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, mutta erityisesti rehevissä vesissä se voi kestää vuosikymmeniä. Koillismaalla vesiruttoa havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 eräissä pienissä järvissä. Kymmenessä vuodessa laji oli levittäytynyt miltei koko Kuusamon alueelle, ja muodosti massakasvustoja myös melko vähäravinteisessa Ala-Kitkassa.

Koillismaan luontomatkailun ja kalastuksen kannalta vesirutto on osoittautunut hyvin ongelmalliseksi. Vesiruttomassan poistaminen raivausnuotilla tai koneellisesti on suhteellisen kallista. Lisäksi vesiruton poistaminen voi joissain tapauksissa jopa edistää kasvin leviämistä pienistä palasista sekä lisätä levien massaesiintymiä. Poistamalla vesiruttomassaa voidaan kuitenkin vähentää vesistön ravinnemääriä.

Tavoitteet

Hankkeen tavoitteena oli löytää erilaisia vesiruton hyödyntämistapoja, joiden pohjalta voitaisiin muodostaa liiketoimintaa. Kohteina olivat vesistöt, joissa vesirutto aiheuttaa ongelmia jo nyt tai mahdollisesti tulevaisuudessa.

Hankkeessa selvitettiin vesiruton kemiallinen koostumus eri rehevyys- ja mineraalitason vesistöissä, vesiruton käyttömahdollisuudet biokaasutuksessa, maanparannusaineena sekä jatkojalosteena esimerkiksi rehuna, ravintokäytössä ja kosmetiikkateollisuudessa. Lisäksi selvitettiin yritysten kiinnostusta ja liiketoimintamahdollisuuksia vesiruton poistamiselle ja jatkokäytölle Koillismaalla ja/tai muualla Suomessa.

Tulokset

Biokaasun tuotannosta kasvitautien torjuntaan

Vesiruttomassan metaanintuottopotentiaali havaittiin korkeaksi ja se sopisi siksi hyvin esimerkiksi biokaasutuksen syötemateriaaliksi. Biokaasutuksessa syntyvä mädätysjäännös sopisi puolestaan hyvin lannoitteeksi, koska se sisältää huomattavia määriä pää- ja hivenravinteita.

Vesiruttomassan koostumus vaihtelee kuitenkin järvittäin, ja jäännöksen käyttö lannoitteena vaatisi siksi joidenkin ravinteiden osalta täydennyslannoitusta. Jäännöksen havaittiin lisäksi laboratorio-olosuhteissa estävän joidenkin siementen itämistä, joten sen kasvua rajoittavia vaikutuksia tulisi vielä selvittää pelto-olosuhteissa.

Vesiruttoa voisi olla mahdollista hyödyntää myös viljelykasvien kasvitautien biologisessa torjunnassa. Tutkimuksissa vesirutolla ja siitä poistuvalla vedellä havaittiin laboratorio-oloissa biologisia ominaisuuksia, jotka estävät ja/tai hidastavat perunarupea aiheuttavien sädebakteerien ja joidenkin kasvitauteja aiheuttavien sienten kasvua.

Rehukäyttökin mahdollista

Vesiruton kuiva-aineen koostumuksen havaittiin muistuttavan puna-apilan koostumusta. Rehukäyttöä suunniteltaessa tulisi kuitenkin aina määrittää etukäteen kasvimassan kemiallinen koostumus ja erityisesti hivenaineiden pitoisuudet, koska järvien veden ja sedimentin laatu vaikuttaa vesiruton koostumukseen etenkin metallipitoisuuksien osalta. Myös säilöntä rehuksi voi olla haasteellista.

Ihmisravinnoksi vesirutto ei näyttäisi soveltuvan. Selvityksen perusteella se ei ole ravitsemuksellisesti niin arvokasta ja turvallista, että sille kannattaisi hakea uuselintarvikestatusta. Kosmetiikan säilöntäaineeksi selvityksen yhteydessä tutkittujen bakteerien kasvunestoon se ei näyttäisi myöskään sopivan. Lisätutkimuksia kasvunestovaikutuksista kannattaisi kuitenkin selvityksen perusteella vielä tehdä tutkimattomien haitallisten mikrobien osalta.

Toimintamalli kasvin poistamiseen ja hyödyntämiseen

Hankkeessa kartoitettiin myös Koillismaalla ja muualla Suomessa sijaitsevien yritysten kiinnostusta ja liiketoimintamahdollisuuksia vesiruton poistamisessa sekä löytyneiden hyödyntämistapojen jatkokehittämiseen.

Hankkeessa laadittiin toimintamalli, joka ohjeistaa vesiruton poistamiseen ja hyötykäytön suunnitteluun. Malli nostaa esille mahdolliset arvoketjut, joiden taloudellista kannattavuutta tulisi vielä selvittää.

Loppuraportti

Satu Maaria Karjalainen, Anna-Liisa Välimaa, Seppo Hellsten ja Elina Virtanen (toim.) 2017.
Vesiruton hyötykäyttö biotaloudessa - järvien riesasta raaka-aineeksi. Elodea-hankkeen loppuraportti. SYKEra 18/2017

Lisätietoja

Projektipäällikkö, biologi Satu Maaria Karjalainen, puh. 0295 251 262, etunimi.toinennimi.sukunimi@ymparisto.fi