Ilmastonmuutoksella on monia arvaamattomia vaikutuksia Suomen metsiin. Niihin varautuminen tietää hallinnolle haasteita. Erilaiset riskit, kuten metsäpalot, kuivuus ja metsätuholaiset, kytkeytyvät toisiinsa. Tärkeää on pystyä arvioimaan samalla kertaa monien riskitekijöiden vaikutuksia. Olemmekin kehittäneet metsäriskien yhtäaikaista arviointia osana EU:n rahoittamaa EIFFEL-hanketta.
Teimme hankkeessa myös kuivuusennustekarttoja sekä mallinsimme metsäpaloriskin muutosta ja seitsemän metsätuhoja aiheuttavan perhoslajin esiintymistä. Olemme tarkasteluissamme huomioineet sen, että riskit voivat tapahtua joko toistensa seurauksena tai yhtä aikaa, jolloin kokonaisvaikutukset voivat olla yksittäisiä riskejä suuremmat.
Tarve riskien yhteiselle, ennakoivalle ja kokonaisvaltaiselle hallinnalle onkin tunnistettu, ja eri hallinnonalat ovat tuottaneet omia sopeutumissuunnitelmiaan. Hallinnan kehittämisen näkökulmasta olisi keskeistä, että riskien kytkeytyneisyys tulisi huomioiduksi myös kansallisen tason suunnitelmissa.
Monitekijäriskien hallintaan tarvitaan hallinnossa selkeät käytännöt
Metsäriskien hallinnan koordinointi eri toimijoiden kesken saattaa olla haastavaa yksittäisenkin riskin osalta. Koordinaation parantamiseksi eri toimijoiden rooleja ja vastuita olisi syytä selkeyttää. Pitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla se, että monitekijäriskien hallintaan luodaan hallinnossa selkeät käytännöt ja institutionaaliset rakenteet. Riskeihin pitäisi pystyä reagoimaan niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla.
Alan toimijoiden on tärkeää jakaa keskenään tutkimustietoa. Tietojen yhdistely tuottaa kattavamman kokonaiskuvan sekä auttaa tarkempien mallien laatimisessa ja politiikkatoimien suunnittelussa.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja kestävyysmurros vaativat hallinnonalat ja hallinnontasot läpileikkaavan hallinnan kehittämistä. Tähän tarvitaan resursseja ja valtion ohjausta – kansainväliseltä tasolta jo nykyisin tulevan ohjauksen lisäksi. Toisaalta eri organisaatioiden välinen tiedonvaihto voi parhaimmillaan vaatia vain oikeiden henkilöiden tunnistamisen ja viestiyhteyden avaamisen.
On hyvä muistaa, että metsäpalojen ja tuholaisten kaltaiset ilmiöt ovat luonnollinen osa metsäekosysteemejä. Metsiin liittyy paljon erilaisia tavoitteita, ja laajemmassa asiayhteydessä sopeutuminen osana kestävyysmurrosta tarkoittaa paljon muutakin kuin metsätuhojen ennakointia ja minimointia.
Monitekijäriskeihin liittyvän tiedon välittämisessä ja siirtämisessä käytännön tekemiseen keskeistä on metsäalan toimijoiden ja metsänomistajien ohjeistus ja koulutus. Näin taataan se, että toimijoilla on luonnonvarojen käyttöön liittyvän päätöksentekonsa tueksi ajantasaisin tieto.
Uula Saastamoinen toimii tutkijana Syken yhdyskuntaratkaisut -yksikössä ja väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Niin työssään kuin väitöskirjassaankin hän tarkastelee kestävyysmurroksen vaikutuksia maankäyttöön ja ympäristöhallintoon. Vapaa-ajalla hänet voi löytää metsästä meditoimasta.
EIFFEL hankkeen sivut
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.